tiistai 18. heinäkuuta 2017

Turskaa Brásin tapaan eli Bacalhau à Brás


Turskaa valmistetaan Portugalissa ainakin tuhannella eri tavalla, niin juhlavasti kuin arjenkin ruokapöytään. Turska Brásin tapaan on nopea tapa saada murkinaa pöytään, ja se maistuu sitä paitsi myös hyvältä. Suomessa tämän ruuan valmistaminen voi olla hiukan haastavaa. Turskan sijaan voisi kokeilla vaikka miedosti savustettua kalaa tai pakasteseitiä ja tikkuperunalastujen tilalla pakastetikkuranskiksia. Kypsennä ruokaa silloin hiukan kauemmin, että perunat kypsyvät. Ruokaan voi lorauttaa myös hiukan kermaa.

Näin tehdään Bacalhau à Brás Casa Vivan tapaan (3 annosta):

3 sipulia ohuina rinkuloina
300-400 g turskasuikaleita liotettuina
1 pss (200 g) tikkuperuna"lastuja" (tikunmuotoisia perunalastuja)
2 valkosipulinkynttä silputtuna
3-4 kananmunaa kevyesti haarukalla vatkattuna
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
koristeluun silputtua persiljaa ja oliiveja

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulirenkaat huolellisesti. Lisää valkosipulisilppu loppuvaiheessa. Lisää kevyesti talouspaperilla kuivatut turskasuikaleet ja kuumenna hetki. Lisää tikkuperunalastut, sekoittele ja lisää kananmunaseos. Kypsennä miedolla lämmöllä huolellisesti sekoittaen kunnes kanamuna on hyytynyt kunnolla. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele silputulla persiljalla sekä oliiveilla. Valmista tuli!

P.S. Casa Vivan munat tulevat omilta kanoilta, mikä antaa munaa sisältäville ruuille kauniin kellertävän sävyn.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lilan sävyjä luumuista


Liemestä nostettu lanka. 
Casa Vivan pieni luova tauko alkaa olla ohi, tuli tässä välillä käytyä Suomessakin. Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä, aletaanpa purkamaan niitä ehkä kaikkein parhaimmasta eli luumulangoista. Tummia luumuja tuottava puumme teki nimittäin jälleen tänä vuonna sellaisen sadon, ettei paremmasta väliä. Emme millään pystyneet syömään niitä kaikkia, eikä tätä lajiketta voi säilöä. Olen yrittänyt vaikka millä tavoin, mutta niistä tulee niin kitkeriä, ettei niitä pysty syömään. Ne on siis syötävä tuoreeltaan. Yritimme tyrkyttää niitä naapurillekin, mutta tämä oli helisemässä omien luumujensakin kanssa. Tällaista tämä on Portugalissa, sadot ovat välillä yltäkylläisiä.

Huuhtelun jälkeen. 
Luumut kypsyivät parin, kolmen viikon sisällä, tippuivat maahan ja alkoivat mennä pilalle. Mehiläiset, muurahaiset ja muut ötökät kävivät niiden kimppuun. Pelastin osan luumuista hyötykäyttöön keittämällä ne värjäysliemeksi. Liemestä tuli voimakkaan punaista ja siitä riitti kolmeen värjäyserään. Keitin kaikkiaan kolme noin neljän luumulitran satsia ja värjäsin lankoja yhteensä 600 g.

Luumut keitin aika reippaalla lämmöllä mutta vähän aikaa, sen jälkeen annoin niiden tekeytyä seuraavaan päivään ennen siivilöintiä. Lankojen lisäyksen jälkeen kuumensin lientä varovasti, ehkä noin 50-asteiseksi. Langat saivat olla liemessä seuraavaan päivään.

Käytin värjäyksessä Portosta ostamaani Escocia-lankaa, joka on 100 % villaa. Esipuretin sen alunalla ja viinikivellä. Soodatesti antoi tulokseksi kauniin vihreän värin.

Liemestä nostettaessa langat näyttivät ensin selvästi punertavilta, mutta tämä punertava sävy lähti ensimmäisen huuhteluveden mukana. Sen jälkeen väriä ei enää juuri liuennut veteen. Oletan, että liemen punainen väri tuli hedelmälihasta ja se lähti huuhtelun myötä pois, ja tummasta kuoresta irronnut väri jäi lankaan. Langat saivat lilan eri sävyjä riippuen langan määrästä, liemen vahvuudesta ja värjäyserästä.

Keitoksessa oli enemmän ja vähemmän mätiä luumuja.
Kuvassa niitä enemmän mätiä. 
Nyt pitäisi sitten keksiä jotain käyttöä erisävyisille langoille... koska värinkestosta ei ole mitään tietoa, en laita näitä esim. torkkupeittoon, vaan johonkin vähän pienempään, minkä voi tarvittaessa värjätä uudestaan. Villapaita ehkä...? Ehkä näihin sinisiin sävyihin yhdistettynä...?

P.S. Kokeilin keittää luumuja sokeriliemessä säilöäkseni niitä. Kitkeriä tuli, mutta liemestä sai hyvän pohjan vispipuurolle. Luomuluumuvispipuuroa siis!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Olipa kerran: valkoiset sukat


Olipa kerran valkoiset sukat. Sitten tuli hassu haltiatar, joka taikoi niihin väriä.















Näin se tapahtui:




Haltiatar sai päähänsä värjätä valmiit villasukat supermarketista ostetuilla elintarvikeväreillä: sinisellä, vihreällä ja punaisella.

Värit ovat riittoisia, koko pikkupulloa ei tarvitse lutrata.







Haltiatar sekoitti kolmeen purkkiin väriseokset: noin 2 dl kuumaa vettä, 1-2 tl elintarvikeväriä ja vajaa 1 tl sitruunahappoa. Sitäkin saa marketista. Punaisen värin astiaan haltia laittoi myös hieman sinistä värilientä.





Kostutetun ja pyyhkeen välissä kuivaksi puserretun sukan haltiatar laittoi vanhaan uunivuokaan, johon se melkein mahtui suorana.







Sitten haltiatar alkoi levittää väriliuosta ruokalusikalla. Ensin vihreää vähän sinne sun tänne.







Haltiatar käänsi sukkaa, tältä näyttää toinen puoli. Osa väristä imeytyy sukan läpi toiselle puolelle vähän vaaleampana.







Sitten sinistä sinne sun tänne. Väri on sitä voimakkaampi, mitä enemmän sitä samaan kohtaan laittaa.

Ylimääräistä lientä haltiatar valutti välillä viemäriin. Se oli aika kirkasta, sillä väri jäi sukkaan.


Sukan toinen puoli näyttää nyt tältä, aika pastelliselta. Väriä saa lisätä tällä puolella.

Viimeiseksi haltiatar lisäsi vaaleisiin kohtiin puna-siniseosta, joka antoi tumman violettia sävyä sukkiin.

Sitten sukat kattilaan kuumaan veteen noin puoleksi tunniksi värin kiinnittämiseksi. Sukat saivat jäähtyä liemessään ennen huuhtelua ja parin minuutin liotusta pyykinhuuhteluaineella maustetussa vedessä.

Simsalabim!


Ekoiksi näin "maalatuiksi" sukiksi ihan ok.

Lankana Novitan 7 veljestä, lankaa näihin koon 38/39 sukkiin kului 101 g, silmukoita 4x13 ja 3 mm puikot. Pääteltäviä langanpätkiä tasan neljä.


Sen pituinen se!

P.S. On heitä, jotka pesevät elintarvikevärjätyt sukat pesukoneessa, Casa Vivan hassu haltiatar suosii kuitenkin käsinpesua. Värjäyspuuhissa kannattaa käyttää suojakäsineitä, muutoin saa aika hauskan väriset kädet vähäksi aikaa.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kikhernelisuke lihalle tai kalalle

Riisi, perunat, pasta - siinäpä yleisimmät lisukkeet lautaselle niin Suomessa kuin meillä Portugalissa. Vaikka monikäyttöisiä ovatkin, niin välillä kaipaa vaihtelua. Itämaisin maustein höystetyistä kikherneistä saa helpon, nopean ja sitä paitsi myös aika terveellisen aterian täydentäjän lautaselle. Itse käytin kotona liotettuja ja keitettyjä kikherneitä, mutta vielä vähemmällä vaivalla pääsee kun ostaa valmiiksi keitettyjä.

Kikhernelisuke

1 tlk (n. 400-500 g) keitettyjä kikherneitä
pieni pala tuoretta inkivääriä pieneksi pilkottuna
n. 1 tl kuminansiemeniä
n. 1 rkl korianterinsiemeniä
n. ½ tl kurkumaa
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
koristeluun persiljaa

Huuhdo ja valuta kikherneet, jos käytät valmiiksi keitettyjä. Töpöttele niitä vähän kuivemmaksi esim. talouspaperilla.

Kuumenna paistinpannussa oliiviöljyä. Heitä sekaan kikherneet ja mausteet. Pyörittele ahkerasti niin, että mausteet levittyvät tasaisesti ja kikherneet paahtuvat kevyesti. Ei tarvitse paistaa. Valmista tulee muutamassa minuutissa.

Koristele persiljasilpulla ja tarjoile liha- tai kalaruoan lisukkeena tai osana kasvisateriaa.

P.S. Voit valmistaa tätä kerralla enemmänkin ja lämmittää seuraavana päivänä mikrossa.


maanantai 15. toukokuuta 2017

Puutarhalla kevättä rinnassa

Kurkistetaanpa pitkästä aikaa mitä Casa Vivan pihaan ja puutarhaan kuuluu. Mitään kovin järisyttävää siellä ei ole tehty, mitä nyt Isäntä istutellut puita ja rakensi tukikehikon uudemmille passionhedelmäköynnöksille. Kuvia kehiin:

Tämä vahvan keltainen kehäkukantapainen on levinnyt nurmikkoa kiertävän muurin viereen, noh, pienellä avustuksellani. Se on kukkinut koko talven ja ollut todellinen väripilkku harmainakin päivinä.


Kokeilin värjätä sillä villalankoja, mutta väri oli yllättävän vaisu beesi/ luonnon-valkoinen. Mukana keitoksessa oli myös varret ja lehdet.


Kalifornianunikko on siirtynyt kukkapenkistä pihan perälle betonoidulle alueelle, missä on ennen kuivattu viljaa ja maissia. Pienestä rakosesta on kasvi löytänyt kodin juurilleen. Nämä ovat ihania!


Keltaisia, ei järin mehukkaita hedelmiä tuottava vanha passionköynnös on levittäytynyt katoksen alle ja kiipeilee nyt pitkin pyykkinaruja. Se on täynnään kukkia ja nuppuja, sääli etteivät hedelmät ole kummoisia.

Täällä pihan perällä on meidän salsapaikkamme, eikä nyt puhuta tanssista vaan sileälehtipersiljasta eli portugaliksi salsasta, joka valmistautuu kukkimaan kuvassa etualalla. Saa kasvaa ja siemennellä rauhassa.

Yläkuvassa vasemmalla kurkistaa betoninen 1500 litran viinisäiliö. Niitä löytyy pihalta peräti kaksi. Tilalla on Isännän isoisä viljellyt ja valmistanut viiniä.

Viime kesänä istutettu sitruunapuu on kärsinyt niin kirvoista, muurahaisista kuin juurilla mylläävästä myyrästäkin. Ötököitä olen karkottanut luonnonsaippuasta, etikasta ja vedestä tehdyllä liuoksella, ja se tuntuu tehoavan hyvin, tosin käsittely pitää uusia usein. Myyrän kiusaksi kaadoin maahan eukalyptuksenlehdistä uutettua lientä kun en muutakaan keksinyt. En tiedä onko sillä mitään vaikutusta, seurataan tilannetta. Koirat nappasivat jälleen yhden myyrän kiinni, mutta vielä niitä on ainakin yksi jäljellä.









Tämä oliivipuu on vielä varsin vaatimaton ja kasvaakin hitaasti. Ehkä saamme siitä ensimmäiset oliivit sitten kun olemme eläkkeellä. Jos vielä silloinkaan. Oma oliivipuu on kuitenkin yhden haaveen täyttymys.

Vielä kun saisi pari viiniköynnöstä... siitä ollaan väännetty kättä.
















Naapurilta saatu orkidea jaksaa kukkia ahtaassa ruukussa ja varjoisassa paikassa. Ruusutkin kukkivat, tässä vanha punainen ruusu.



















Ja ei olisi piha portugalilainen ilman kolibrikukkia, strelitzia. Nämä kuikuilevat joka suuntaan.

Näiden ympärille suunnittelen tehdä kukkapenkin. Sitten joskus kun saan tarmonpuuskan.















Luulin tätä kasvia ensin kosmoskukaksi, mutta se onkin jotain muuta. Se on ilmestynyt ihan itsestään puolivarjoisaan paikkaan.



Sisäpihan ulkopuolella, navetan seinustalla kasvoi ennen murattia ja muita rikkaruohoja. Isäntä raivasi kivipaasien rajaaman penkin ja istutti kaikenlaista; lyhtykirsikkaa, hortensioita, ruusuja, soihtukukkaa, laventelia... Maanpeitekasviksi ja rikkaruohoja kukistamaan istutimme pientä villimansikkaa. Sehän levisi hyvin talven aikana, ja nyt käymme napsimassa sieltä makeita marjoja. Syksyllä siirrämme mansikkaa myös hedelmätarhan puolelle.

Ruusujen, hortensioiden ja laventelien lisäys käy kätevästi: leikataan kasvista oksa ja tökätään se maahan. Pidetään multa kostena ja odotellaan kasvin juurtumista ja kasvamista. Siinäpä se.

P.S. Katsotaan toisella kertaa mitä hyötykasvipuolelle kuuluu.


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Sinisiä sävyjä

Mustapapu + punakaali
Tuli jokin aika sitten värjättyä niin paljon keltaista, että alkoi jo kyllästyttää. Yhdestäkin sipulinkuorisatsista (135 g) värjäsin kolme noin 140 gramman vyyhteä, ja vielä olisi väriä riittänyt. Heivasin silti liemen menemään.

Oli pakko saada jotain muuta. Ostin kilon pussin mustapapuja ja pistin puolet likoamaan. Luonnonvaaleasta, 100 % villaa olevasta Escócia-langasta tuli lilahtavaa.

Alarivi: luonnonvaaleaan lankaan mustapapu I (1 päivän liotus), II (3 päivän liotus) ja III.
Ylärivi: valkoiseen lankaan mustapapu I (parin päivän liotus) ja mustapapu+väriapila. 

Hain myöhemmin samaa lankaa
valkoisena ja liottelin mustapavuista loput puoli kiloa. Nyt lanka sai kirkkaammat siniset sävyt.

Alarivi: punakaali I, punakaali&mustapapu
Ylärivi: punakaali+mustapapuseos
Samaan aikaan keitin yli kilon punakaalin. Se antoi valkoiselle langalle lilan sävyn. Sitten aloin sekoittelemaan: laitoin vyyhden yhden pään punakaaliliemeen ja toisen mustapapuliemeen. Tuli kivan kaksisävyinen lanka (ylimmäinen kuva). Eikä kokeilut loppuneet tähän: seuraavaksi yhdistin em. liemet, heitin uuden vyyhden sekaan ja annoin olla muutaman päivän kylmässä ja pimeässä varastossa . Sinililaharmahtavaa tai jotain sinne päin tuli.

Nyt on siis sinisiä sävyjä, mutta mitä niistä tekisi? Huivi, ehkä..?

Tiesmikähierakka I ja II
Siinä sivussa kokeilin hierakan eli tuttujen kesken suolaheinän kukintoja. Keräsin niitä pellonpientareilta ja kuivatin. Sitten keittämistä, siilaamista ja keittämistä miedolla lämmöllä. Liemi oli aika mitäänsanomattoman värinen, ei punainen, kuten odotin. Ekasta lankasatsista tuli kuitenkin kauniin kullanruskea, tokasta enemmän beessi. Kelpaa.

Sittemmin keräsin pihalta jonkin pienen minihierakan punaisia kukintoja ja heitin kuumaa vettä päälle. Liemi on (yhä) kirkkaanpunainen, mutta liemessä lilluvaan langanpätkään on tarttunut väriä vaatimattomasti. Ehkä enemmällä keittelyllä saisi lisää väriä, mutta kasveja on niin vähän, ettei kannata.

Sokerina pohjalla tällä kertaa veriapila. Keräsin sitä pelloilta viime tingassa, vain päivää ennen heinien niittoa. Viime vuonnahan myöhästyin. Sain kukintoja kasaan vain noin litran verran ja ajattelin, ettei siitä määrästä saa kuin pienen nyssäkän verran värjättyä. Laitoin apilat kattilaan, heitin kuumaa vettä päälle ja annoin muhia pari päivää ennen kuin heitin lankaa kylmään liemeen.

Eka nyssäkkä oli aluksi lilahtavan vaaleanpunainen, mutta kun menin katsomaan seuraavan kerran, oli lanka vihertynyt. Lopuksi siitä tuli lämpimän vihreä, toinen nyssäkkä on hiukan heleämpi. Väriä oli liemessä vielä, joten heitin siihen yhden vyyhden pään ja toisen pään laitoin mustapapuliemeen. Tuli sininen lanka vihrein efektein. Harmahtavampia sävyjä odotin kun liemet olivat niin loppuunkäytettyjä. Niin siis luulin.

Ensi vuonna jos veriapilaa löytyy, täytyy kokeilla sitä uudestaan. Jospa siitä saisi jollain konstilla sitä punertavaa aikaan.

Kaikki langat oli esipuretettu alunalla. Värjäykseen käytetään mustapapujen liotusvesi kylmänä.

P.S. Vielä vinkki mustapapujen keittämiseen: Lisää keitinveteen hiukan suolaa ja ruokasoodaa. Ruokasooda tuntuu pehmentävän kuorta, ei jää niin kuituisen tuntuiseksi. Keittoaikana hiukan yli tunti riittää, toki saattaa vaihdella lajeittain.



maanantai 8. toukokuuta 2017

Pinaattimoussaka


Vähintään kerran viikossa yritän tuputtaa illalliseksi lihatonta ruokaa, ihan jo siksi kun terveellisiä kasviksia on niin paljon tarjolla. Sekaan ujutan joskus soijarouhetta, jota paistettuna voisi luulla vaaleaksi jauhelihaksi.

Kreikkalaiset ehkä kauhistuvat tämän ruuan kutsumisesta moussakaksi, mutta tämä pinaatti-munakoisovuoka on varsin maukas ja lihaton versio mainiosta perinneruuasta. Työläs on, mutta samalla työllä saa sapuskan isommallekin porukalle. Näin se tehdään:

Pinaattimoussaka (n. 6 annosta):

3 munakoisoa sentin viipaleina

Täyte:
1 nippu (Suomessa pussi) tuoretta pinaattia ryöpättynä
1½ dl soijarouhetta
1 iso sipuli silputtuna
3-4 valkosipulinkynttä silputtuna
½ dl kuivaa valkoviiniä
½ sitruunan mehu
reilusti oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Valkokastike:
7 dl maitoa
3 rkl vehnäjauhoa
25 g voita tai margariinia
iso nokare sulatejuustoa
suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää

Kuorrutukseen:
100 g mozzarellaraastetta

Itketä munakoisoviipaleet (ripottele viipaleille suolaa, odota puolisen tuntia ja kuivaa viipaleet) ja paista ne kevyesti oliiviöljyssä. Lado voidellun uunivuuan pohjalle kerros munakoisoviipaleita, loput laitetaan täytteen päälle.

Valmista täyte: Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppu oliiviöljyssä. Lisää soijarouhe ja pyörittele hetki. Mausta mausteilla, viinillä ja sitruunamehulla. Lisää ryöpätyt pinaatinlehdet. Voit halutessasi vähän pieniä niitä. Levitä täyte uunivuokaan munakoisokerroksen päälle ja lado loput munakoisoviipaleet päällimmäiseksi.

Valmista valkokastike: Sulata rasva kattilassa, lisää jauhot ja kypsennä hetki. Lisää maito vähitellen ahkerasti sekoittamalla. Mausta. Muskottipähkinää saa laittaa reilusti. Itse raastoin kokonaista muskottia, mutta sitä ei taida Suomesta saada.

Kaada kastike uunivuokaan ja ripottele juustoraaste päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa, laita foliota päälle. Anna ruuan tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Sitten vaan naatitaan salaatin kera.

P.S. Niin eihän sen kasvisruuan välttämättä kevyttä tarvitse olla...