Casa Vivassa nautittiin aattoiltana perinteistä portugalilaista jouluruokaa, eli keitettyä turskaa vihannesten kera. Jälkiruuaksi oli
aletriaa (nuudelimaisesta pastasta, maidosta ja munankeltuaisista tehty vanukasmainen herkku),
rabanadas-leipiä (portugalilainen versio köyhistä ritareista), kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä ja
Bolo Rei -kakkua (vähän pullamainen taikina, täytetty kuivatuilla ja/tai sokeroiduilla hedelmillä ja pähkinöillä), joka oli ainoa ostettu leivonnainen. Katsotaan joskus miten herkut tehdään kotikeittiössä. Munia kului, mutta onneksi kanat ovat olleet ahkeria.
Joulupäivänä oli vuorossa sovellettu suomalainen jouluateria. Alkuviikosta ostimme kolmen kilon potkallisen kinkun, jossa oli kamarakin tallella. Levittelin siihen suolaa ja lykkäsin jääkaappiin. Joulupäivän aamuna hipsin keittiöön laittamaan kinkun paistopussiin ja uuniin. Aluksi lämpöä 175 astetta, vähän myöhemmin laskin sen 150 asteeseen ja sitten vielä 125 asteeseen. Kinkku sai olla uunissa nelisen tuntia, ja paistomittari näytti lopulta 100 astetta. Ai että tuliko kuiva? No ei tullut. Poistin kamaran ja sen alta paljastui mehevä, maukas kinkku, joka suorastaan hajosi käsiin kun haarukalla vähän sohaisi. Se oli juuri sopivan suolainenkin. Joulupäivänä sitä syötiin lämpimänä, mutta minulle se maistuu myös kylmänä leivän päällä.
Alkuviikosta leivoin saaristolaisleipiä (katso ohje
tästä!), mutta kiireessä unohtui yksi aika oleellinen raaka-aine: kaljamaltaat. Ei hätää! Leivästä tuli silti todella maukasta, ja itse asiassa ilman maltaita se on massulle paljon hellempää. Se tarkoittaa sitä, että sitä voi huoletta syödä enemmänkin kuin pari viipaletta päivässä. Ja kyllä sitä onkin syöty! Ristitään tämä versio saaristolaisleivästä nyt sitten vaikka Ulkoluodon leiväksi.
P.S. Nyt kun keksin, että kameliat kestävät maljakossa parisen päivää, tulee niitä haettua hedelmätarhalta. Vanhan kristallimaljakon ympärille on kääräisty joulun ajaksi pala säkkikangasta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti