Nyyttikestit ja niiden jälkeen valmistuneet pöytäliinapainot

Pidimme lauantaina muutaman suomalaisen voimin nyyttikestit Casa Vivassa. Sovimme etukäteen mitä kukakin tuo/tekee, ja kantaessani astioita olohuoneen astiakaapista keittiön puolelle tuli yhtäkkiä ihan outo olo, kun oli vieraita tulossa eikä silti tarvinnut hiki hatussa kokkailla.

Yksi suomalaisista toi mukanaan sähköllä toimivan savustuspöntön, ja siihen pistettiin savustumaan kolme kirjolohta. Isäntä viritti grilliin tulet ja grillasi meille makkaroita. Lisäksi menuussa oli:

- perunasalaattia
- marinoituja sieniä
- vihersalaattia
- pastasalaattia
- ilmakuivattua kinkkua
- camembert-juustoa
- saaristolaisleipää
- paahdettua patonkia
- sacher-kakkua mansikoiden ja kermavaahdon kera
- limetorttua
- (ehkä jotain muutakin, mitä en enää muista)

Ruokajuomana meillä oli limujen lisäksi kevyitä portugalilaisia viinejä; kuohuvaa, vinho verdeä ja roséta. Lisäksi, sitten kun muistin, kiikutin pöytään Isännän tekemää limonadia. Hän tekee sen näin: kannuun litra raikasta vettä, puristetaan yhden sitruunan mehu ja sekoitetaan joukkoon sokeria maun mukaan. Tarjoillaan hyvin jäähdytettynä. Kesällä meillä on sitä melkein aina jääkaapissa.

Kyllä maistui! Savukala veti melkein hartaaksi - se ei Portugalissa kuulu kalaruokiin, joten se on ylen harvinaista herkkua. Saaristolaisleivän kanssa jouduin  improvisoimaan, sillä viime metreillä huomasin ettei minulla olekaan enää siirappia, ja korvasin sen oman metsän hunajalla. Lisäksi leipä pääsi lässähtämään kun laskin hetkeksi uunin lämpöä sähkösulaketeknisistä syistä. Maku oli kuitenkin ihan hyvä.

Täydet pinnat vei kotiin ainakin minun makunystyröilläni limetorttu. Vesi herahti kielelle jo tuoksusta, ja hyrisenkin nyt tyytyväisenä siitä, että meille on tänä vuonna tulossa ihan kivasti limesatoa.

Meitä oli sen verran paljon, että pihalle viriteltiin kaksi pöytää. Toiseen laitoin sinivalkoisen, paitakangaspaloista tehdyn pöytäliinan (katso tästä, jollet vielä ole nähnyt). Vasta kemujemme jälkeen sain tehtyä siihen pöytäliinapainot lopuista kangassuikaleista: ompelin 3 suikaletta yhteen, käänsin yläreunaan päärmeet ja hurautin sivusaumat. Painoksi laitoin kuhunkin pussukkaan 6-7 viinipullonkorkkia. Ne eivät kolise eivätkä kolauta ketään polveen (tai koiria päähän), ja niissä on sopivasti painoa pitelemään liinaa ilman että kuitenkaan venyttäisi nurkkia, kuten viimekesäisten hiekkapainojen kanssa meinasi käydä.

Pöytäliinanpainopussukka on suljettu organza-nauhalla, joka on kiinnitetty pyyheliinapidikkeeseen (Tigeristä). Sen vaan napsaisee kiinni pöytäliinan kulmaan, ja jopas pysyy paikoillaan jopa Portugalin puhureissa.












P.S. Tein pastasalaattia turhan paljon, mutta ei hätää. Loput gratinoin uunissa korppujauholla kuorrutettuna, päälle reippaita lorauksia oliiviöljyä. Muutoin salaattiin tuli tiristettyä pekonia, paahdettua paprikaa ja oliiveja sekä oliiviöljyä. Ja tietysti sileälehtipersiljaa.