perjantai 28. lokakuuta 2016

Jalkapalli nimeltä Hjallis

Käden jälki saa näkyä.
Tein taannoin trikookuteesta Salli-jalkapallin (katso täältä!). Salli on hoitanut hyvin tehtäväänsä, mutta nyt syksyn tullen huomasin sen käyneen hiukan viileäksi. Kaipasin tilalle jotain lämpimämpää, jotain, jonka huomaan olisi hyvä jalkansa heittää iltaisin kun olohuoneessa oleilen neuloen.

Taannoin lupasin myös että kun Casa Vivan facebook-sivu saa 100 tykkäystä, kehitän jotain käyttöä viinipullon korkeille. Aika hitaanlaisesti tykkäyksiä kertyi, mutta muutama päivä sitten tämä maaginen rajapyykki täyttyi. Hienoa, mutta apua! sillä olin jo julkaissut ideani korkkien käytöstä oviverhon painona ja pöytäliinapainoina. Yötä päivää mietin mitä nyt keksisi, ja sitten eräänä aamuyönä nämä edellä mainitut tarpeet kohtasivat.

Aloita sivuosan ja pyörylän kiinnittäminen vähän
matkan päässä sivusaumasta, niin voit vielä kaventaa 
sitä jos tuli liian suuri. 
Ratkaisu: teen Sallin tilalle uuden jalkapallin, Hjalliksen. Ja täytän sen viinipullon korkeilla. Korkkihan on lämpöeristeistä parhaimpia. Se tekee pallista myös tukevamman kuin esim. vanu tai vaahtomuovirouhe.

Tuumasta heti toimeen. Leikkasin ystävältä saadusta vahvasta eristekankaasta kaksi pyörylää, joiden halkaisija on 39,5 cm. Apuna käytin roskasäiliön kantta. Mittasin ympäryysmitan (voihan sen laskeakin) ja leikkasin samasta tukevasta kankaasta 20 x 122 cm kokoisen suikaleen. Näistä tulisi jalkapallin sisäosa.

Käytä pyörylän piirtämisen apuna jotain
pyöreää, esim. kantta, tarjotinta, ruukkua...
Seuraavaksi leikkasin päällisen pohjaa varten pyörylän säämiskämäisestä kankaasta, jonka ostin Madridista á 4 e/metri. Sivua ja päälliosaa varten leikkasin pitkän suikaleen ja pyörylän villakankaasta, joka löytyi 10 euron pala portolaisesta kangaskaupasta. Villakankaaseen lisäsin sentin saumavarat.

Ompelin ensin sisäosan sivusuikaleen lyhyen sivun. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin ensin suoran tikin, sitten huolittelevan ompeleen. Käänsin työtä niin, että saumat jäivät sisäpuolelle. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin sen kiinni niin, että siihen jäi muutaman sentin pituinen täyttöaukko. Koska kangas on hyvinkin tukevaa, ei sitä olisi voinut tässä vaiheessa enää voinut kääntää, joten sauma jäi ulospäin. Ei haittaa.

Täytteeksi kaikki viinipullon korkit mitä löysin (kassillinen), mutta koska palli jäi vielä vähän vajaaksi, lisäsin vielä styroxrakeita, joita sattui olemaan koiranpedin ompelun jäljiltä. Ne samalla pehmentävät korkkeja. Täyttöaukon suljin käsin ompelemalla.

Korkit ovat jo sisällä, styroxrakeet ujutetaan pussin
avulla. 
Päällinen valmistui samaan tapaan: ensin sivusuikaleen lyhyen sivun ompelu, sitten säämiskäisen pohjapyörylän kiinnitys ensin neulaamalla, sitten ompelemalla. Kaikki reunat on huoliteltu purkautumisen estämiseksi.

Sitten piti tuumia hetki. Jäykähköä pallia ei saisi ujutettua mistään pienestä eikä edes kohtuusuurestakaan aukosta päällisen sisälle. Irtopäällisen saisi aikaan ainoastaan laittamalla vetoketjun melkein koko pyörylän matkalle, eikä minulla nyt sattunut olemaan tarpeeksi pitkää vetoketjua. Ratkaisu: Sujautin pallin päällisen sisään, laitoin yläosan päälle kuin kannen ja käänsin yläsauman päärmeet niillä sijoillaan. Ensin kiinnitys nuppineuloin, sitten ompelu käsin lyhyin pistoin. Saa näkyä kuten vaatturin tekemässä takissa. Jos/kun joskus haluan pestä päällisen, puran ompeleen ja pesen ja ompelen sen takaisin paikoilleen. Se ei nimittäin ole mikään iso homma.

Valmista tuli parissa tunnissa ja kaikki korkit meni.

Sisuspalli valmis. Ulospäin oleva sauma jää pohjaan. 




Käyttämäni eristekangas on niin tukevaa, etteivät korkit pullistele sen läpi. Vahva huonekalukangas tai muu vastaava ajaa varmasti saman asian. Styroxrakeet pehmentävät pallia eikä korkkien kulmikkuus tunnu. Rakeiden sijaan voi käyttää huopaa tai vanulevyä sisäosan ja päällisen välissä. Päällisen voi myös virkata. Tai sille voi tehdä irtohupun. Kesäksi ehkä Hjalliskin saa uuden paidan.

Tarvikkeet tähän palliin maksoivat siis vain muutaman euron. Jollei oteta huomioon montako viinipulloa piti tyhjentää täytteen eteen...

Päällisen sulkeminen: päärmeiden kiinnitys nuppineuloilla
ja sen jälkeen käsintikkaus. 

Vihreässä villakankaassa on kullanhohtoisia ornamentteja. Alhaalla pilkottaa pohjan säämiskämäinen kangas. Se kestää paremmin lattiakosketusta kuin villakangas.










Koirulit ovat aina lähettyvillä... 


Sopii mainiosti mukavan punaisen, vihreäpilkkuisen nojatuolin eteen. Ja passaa myös käsityökorin oliivinvihreään väriin. Nyt kelpaa jalkoja lepuutella ja sukkia neuloskella.

Vihreää villakangasta jäi vielä. Pitäisiköhän nojatuolille tehdä talvitakki...?


P.S. Tiesitkö, että Portugali on maailman suurin korkintuottajamaa? Täällä kierrekorkki viinipullossa on harvinaisuus.









Nyt ei enää kivilattia hohkaa jalkoihin kylmää. 






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti