keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Pinkkiä ja liilaa


Tänä kesänä olen tehnyt empiirisiä värjäyskokeiluja kylmällä liemellä, ja tulokset ovat suorastaan rohkaisevia. Keittäminen ei siis ole ainoa tapa värjätä lankaa. Kun viime kesänä sain melkein kaikesta keltaista (katso vaikka täältä), niin tämän kesän väri on ollut lila (mm. mustapavuilla ja luumuilla) ja vaaleanpunainen.

Revonhäntä eli amaranthus (kulki ennen nimellä "punertava pihakasvi")

Eräänä aamuna pellonpuoleiselta portilta kuului kolkutusta. Se oli eräs naapureista, joka toi minulle hurjan nipun isoja punertavia pihakasveja, joille tänä kesänä sain suomalaistuttavan avustuksella nimen, Amaranthus, kulkee Suomessa nimellä revonhäntä. Niitä on monia eri alalajeja, ja kuukkeloin tietysti netissä ja sain tietää, että Hopi-intiaanit ovat saaneet näillä kasveilla pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. Kiinnostavaa!

Itsekin sain viime kesänä revonhännistä keittämällä vaaleanpunaista (ei kovin kestävä väri) ja soodan kanssa vahvaa keltaista. Aiemmin tänä kesänä sain revonhännän kukinnoilla rusehtavaa ja olin lannistua siitä. Naapurin nähtyä vaivaa kasvien tuomiseen tuli ne toki käyttää. Irrottelin niistä pienimmät ja pinkeimmät versot, lehdet ja kukinnot, päälle haaleaa vettä ja tekeytymistä seuraavaan päivään. Käytin liemessä kaikkiaan kolme 50 g vyyhtiä (valkoinen 7 veljestä) kasvipalojen seassa, aina välillä sekoitellen, jokainen vyyhti kahteen otteeseen, välillä kuivuen. Lopuksi annoin lankojen kuivua ennen huuhtelua.

Ensimmäiseen huuhteluveteen lisäsin tilkan etikkaa. Väriä lähti ensin paljon, mutta kolmanteen veteen ei väriä enää juuri irronnut.

Langat saivat vaaleanpunaisen eri sävyjä (ylin kuva), mukana hiukan rusehtavaa. Pidän siitä, että sävyt vaihtelevat langassa. Jollei sävy olisikaan kovin kestävä, niin eiköhän se kestä sen aikaa mitä sukatkin, jotka näistä langoista neulon. Vuoden kuluttua nähdään.

Omalla pihalla olisi vielä revonhäntää yhteen liemeen...

Kuten elokuussa raportoin, värjäsin lankoja
passionhedelmän kuorilla kylmällä liemellä (katso täältä). Lankojen kanssa kävin niin, että ne jäivät katoksen alle narulle kuivumaan lähtiessäni käymään Suomessa. Kotiin palattuani ne olivat paikoin haalistuneet. Ei mitään, laittelin lisää passionhedelmiä pakkaseen ja värjäsin langat uudestaan uusilla kuorilla. Kuivatin langat huuhtelematta ja huuhtelin vasta kuivina. Väriä ei juurikaan irronut enää. Langoissa on kivasti eri lilan sävyjä. Heitin liemeen myös jollain jo ennestään värjätyn alun perin luonnonvalkoisen langan, ja siihen tuli mukava rosa sävy. Neljäs kerä kuvassa on jotain mysteerilankaa, ehkä kuitenkin värjätty passionhedelmän kuorilla.

Vihreä, 100 % villaa oleva lanka (kuvassa isompi kerä) äkämystyi hiukan kahdesta soodallisesta liotuksesta ja huopui lievästi, mutta haitanneeko tuo. Teen siitä jotain minkä voi huovuttaa kunnolla.

Vuoden kuluttua tiedetään pysyvätkö kylmävärjätyt sävyt keittovärjättyjä paremmin.

Kokeilut päivänsinen kukilla ovat jatkuneet, mutta heikoin tuloksin. Liemi on vahvan väristä, mutta väri ei tartu lankaan. Netti kertoo että päivänsinen lehdistä saisi vihreää värjäykseen rautasulfaatin avulla. Jatkan vielä kokeiluja kukilla. Niitä nimittäin piisaa pellon laidalla.

P.S. Maissinkorjuu on alkanut, ja kävin lähipelloilla keräämässä puimurin pudottamia tähkiä kanojen ruuaksi. Tässäpä siis vähän apetta kolmelle kanalle ensi talveksi. Tähkistä pitää vielä poistaa verholehdet ja ne pitää kuivata ennen jyvien irrotusta käsin. Kova homma, mutta kanat ovat iloisia.



maanantai 4. syyskuuta 2017

Viikunan höystämä peruspizza



Casa Vivassa pizzapäivä on usein sunnuntaina, varsinkin silloin kun Poika on tulossa lounaalle. Yllätys yllätys, pizza maistuu kaikille! Peruspizzan kaava on yleensä sama: sipulia, pepperonimakkaraa, kinkkua, paprikaa, oliiveja, mozzarella-juustoa. Nyt viikunoiden aikaan paloittelin sekaan myös hieman kiinteämpiä viikunoita. se antaa pizzalle kepeää makeutta ja täydentää muita makuja.

Näin valmistuu Casa Vivan peruspizza (2 pellillistä): 

Taikina:
4 dl haaleaa vettä
isohko nokare hiivaa (Lidlissä myytävä tuorehiiva on suomalaista serkkuaan vahvempaa)
n. 10 dl vehnäjauhoja
1 dl oliiviöljyä
2 tl suolaa

Liota hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon suurin osa jauhoista ensin sekoittaen, sitten vaivaten. Kun taikina alkaa olla kiinteää, lisää oliiviöljy ja loput jauhoista niin että saat napakan, kimmoisan taikinan. Casa Vivassa yleiskone hoitelee vaivaamisen ja Emäntä viilailee sillä välin kynsiään.

Laita taikina liinan alle kohoamaan. Kohoamista voi nopeuttaa laittamalla taikinakulho lämpimään vesihauteeseen.

Tomaattikastike:
n. 3-4 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl valkosipulijauhetta
½ tl paprikajauhetta
Pizza sai Pojalta hyväksynnän. 
mustapippuria
loraus vettä

Kuumenna tomaattisose ja vesi ja lisää mausteet. Anna muhia hetken ja sitten jäähtyä siihen saakka kunnes alat täyttää pizzaa.

Täyte:
n. 100 g pepperonia siivuina
n. 100 g kinkkua suikaleina
1 isohko sipuli suikaleina
1 isohko paprika suikaleina
n. 20 oliivia
n. 8-10 viikunaa lohkoina
400 g mozzarella-raastetta

Päälle:
silputtua valkosipulia
kuivattua oreganoa

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja vaivaa sitä hetki leivinalustalla. Kauli taikina suoraan leivinpaperin päällä ja laita liinan alle kohoamaan noin vartiksi. Tee samoin toisen taikinapalan kanssa.

Levitä taikinalätyn päälle tomaattikastiketta ja ripottele täyteainekset, lopuksi juustoraaste. Paista 225-asteisessa uunissa alatasolla noin 10-15 minuuttia.

Mausta valmis pizza lautasella valkosipulilla ja oreganolla.

P.S. Kokeile pizzan täytteenä myös munakoisoviipaleita. Itketä ne ensin (ripottele viipaleille suolaa, anna tekeytyä puolisen tuntia ja kuivaa) ja paista kevyesti oliiviöljyssä. Hiukan työlästä, mutta ah, niin hyvää!


tiistai 29. elokuuta 2017

Jämäkankaista kaikenlaista tarpeellista

Kevään ja kesän mittaan olen ommellut paljon miestenpaitatehtaan testipaloista. Pienistä paloista on jäänyt yli pieniä tilkkuja, joita aloin summamutikassa ommella yhteen. Sitten piti miettiä mitä niistä tekisi. Tässäpä pari ideaa:

Peite kannettavalle tietokoneelle suojaa pölyltä ja katseilta. Se on ommeltu pellavakankaan paloista niin, että lisäsin uuden kangaskaitaleen aina aikaisemmin yhdistettyjen palojen yhteen sivuun. Näin työ kasvoi pikkuhiljaa. Päällitikkaukset ryhdittävät ohutta kangasta.

Peitteelle antaa ryhtiä myös sisälle ommeltu ns. suodatinkankaan pala. Se on tukeva ja sopivan jämäkkä. Vähän tukevampi tukikangas ajaisi saman asian.

Peite on vuorattu raidallisella pellavakankaan palalla.

Tämä meni viemisiksi ystävälle Suomeen.




Itselle tehty läppärin peite on ommeltu hiukan isommista paitakangaspaloista. Molemmat puolet ovat erilaiset ja välissä suodatinkangasta.

Pieni kirjoituspöytä on peritty ja tuli muuttokuorman mukana Suomesta Portugaliin. Se on peräisin helsinkiläisestä antiikkikaupasta ja käsitelty maalinpoiston jälkeen mehiläisvahalla.

Kirjoituspöydällä pieni sekamelska. Pikkutavarat voi tunkea juuttinarusta virkattuun pikkukoriin ja teemukin alustana toimii niinikään juutista virkattu lasinalusta (katso lisää täältä). Käden ulottuvilla pitää olla myös salmiakkia!

Täällä maalla pöly lentää kesäisin, sillä talon vieressä on kuiva laidun. Alun perin ikkunan edessä ollut tulostin alkoi olla kovin tomuinen, joten se sai varsin värikkään tilkuista ommellun päällisen. Voisihan tuo vähän tyylikkäämpikin olla, mutta ajaa asian ja ainakin tuohon upposi aimo läjä tilkkuja.

Tulostin sijaitsee pikkupöydällä, jonka Isäntä maalasi raikkaan valkoiseksi.






Pienen nipun pikkutilkkuja sai upotettua vetoketjupussukkaan. Ompelin ensin kaksi suunnilleen samankokoista tilkkupalaa, kiinnitin vetoketjun yläreunoihin ja ompelin myös vuoren kiinni vetoketjuun. Sen jälkeen leikkasin kappaleet samaan kokoon, ompelin sivusaumat ja alasauman. Lopuksi on ommeltu vuoren alasauma.

Tilkkutöissä on aika tärkeää, että kankaat olisivat samanvahvuisia. Tässä pussukassa ne eivät sattumoisin ole.


Toinen pussukka syntyi denimhenkisistä paloista. Näistä kankaista ompelin ensin essua, hametta, ja kesäkassia (katso täältä!). Pussukan molemmat puolet ovat samanlaiset.

Tuli aika kiva.




Lisää raitaa, tässä jämiä ainakin Seaside-mekosta. Punainen raikastaa sinistä. Ai ettei ole symmetrinen? Pöh, symmetrisyys on tylsää!

Mihin pussukoita voi sitten käyttää? Meikkipusseiksi, pientä käsityötä kuljettamaan tai vaikkapa lentolippujen ja passin säilömiseen matkan aikana.

P.S. Blogitauko johtui siitä, että käväisin Suomessa julkaisemassa kirjan. Pikku kätöseni eivät pelkästään neulo ja ompele, vaan naputtavat myös tekstiä. Katso täältä Portugaliin sijoittuvan, sympaattiseksi sanotun esikoisdekkarini esittely!

torstai 10. elokuuta 2017

Liivimekko pikkutopin kaavaa mukaellen

Muutama päivä sitten esittelin ommellun pikkutopin ja miten siihen sai piirrettyä kaavan valmiista vaatteesta. Nyt jatkojalostin tätä kaavaa helpoksi mekoksi.

Kankaaksi valikoitui paitatehtaan ylijäämäpala, jossa on hiukan denimin henkeä. Kangas on ohuehkoa mutta sen verran tukevaa kuitenkin, että ilman vuorta pärjää.

Kaava on piirretty käyttäen lähtökohtana pikkutopin kaavaa. Lisäsin pituutta ja levensin helmaa kohden, slimmasin hiukan vyötärön kohdalla. Pituuden tarkistin mittaamalla, samoin rinnan- ja vyötärönympäryksen. Sama kaava käy sekä etu- että takakappaleeseen seuraavin muokkauksin:

- etukappaleeseen on lisätty noin 4 cm nappilistaa varten
- etukappaleen pääntietä on avarrettu
- takakappale on olkasaumasta sentin verran pidempi kuin etukappale, näin vaate istuu paremmin hartioilla

Takakappale on leikattu kankaan taitteelta. Kaavan kuva on toisesta mekosta, jossa lisäsin väljyyttä hieman.

Kuten pikkutopissa, myös liivimekossa käden- ja pääntiet on huoliteltu kapeilla päärmeillä. Nappilista on taitettu nurjalle ja tikattu. Käytin valkoista lankaa, se sopii denimin henkeen. Nappilaatikosta löytyi keveitä kannallisia, alumiininharmaita nappeja, ja nehän sopivat tähän mekkoon. Napitus antaa kivasti kävely- ja istumisväljyyttä mekkoon.

Takana on muotolaskokset, etukappaleeseen en laittanut koska kuumalla ilmalla, kuten täällä meillä päin nyt on, väljä vaate on viileämpi.

Nyt kun on tällä harjoitellut, voikin seuraavaksi siirtyä ompelemaan vuorellisen kotelomekon. Siitä sitten kun saadaan kuvia otettua. Ompelutaidot kehittyvät tehdessä!








P.S. Tämän mekon kanssa sopii täydellisesti yhteen aiemmin ompelemani tilava kesäkassi.

maanantai 7. elokuuta 2017

Vaatimattomia värejä

Kasvivärjäykseen hurahdettuani on tullut kokeiltua vähän kaikenlaista mitä lähettyviltä löytyy. Läheskään kaikki kasvit eivät anna villalangalle mainittavaa väriä, ei edes keltaista. Alla kooste muutamasta vaatimattomasta värinantajasta, mutta ihan ensiksi jo viime kesänä kokeilemani passionhedelmä, tarkemmin sanottuna sen kuoret.

Alhaalla vas. passionhedelmä I, vieressä II, yllä soodalisäyksellä terästetty III.

Kuten parin viikon takaisessa päivityksessä (katso täältä) tuli todettua, passionhedelmien kuorten antama vaaleanpunainen sävy ei ollut pysyvää sorttia. Siitä ei lannistuta, vaan kokeilin nyt uudelleen. Kuumensin kuoret sisältävää lientä hyvin varovasti ja annoin tekeytyä seuraavaan päivään. Heitin esipuretetun (aluna + vk) vyyhden (valk. 7 veljestä) kuorten sekaan ja lämmittelin taas varovasti. Lanka sai liota vielä seuraavaan päivään ennen huuhtelua. Langasta tuli vaaleanpunaista rusehtavin tehostein.

Seuraavan vyyhden kanssa toimin vastaavalla tavalla. Nyt lanka vivahtaa hiukan lilaan.

Kuoria oli paljon, joten heitin kattilaan vielä 50 g lankaa. Nyt siihen ei enää juuri tarttunut punertavaa väriä, mutta ei hätää. Poistin kuoret ja lisäsin hiukan ruokasoodaa. Hailakan vaaleanpunainen lanka muuttui melkein silmissä vihreäksi. Tässä vaiheessa sitten mokasin. Laitoin huuhdellun langan likoamaan etikkaveteen, kuten usein neuvotaan, ja värit häipyivät. Yön yli asiaa mietittyäni heitin vyyhden vielä tallella olleeseen liemeen, ja simsalabim, se muuttui jälleen vihreäksi. Tästä päättelen, ettei soodalisäyksellä värjättyä lankaa kannatakaan liottaa happamassa etikkavedessä vaan mieluummin huuhteluainevedessä.

Päivänsini ei luopunut väristään. 

Päivänsini kasvaa pellonpientareella isona mattona. Hehkuvansinisten kukkien elo kestää yhden päivän vaan, mutta seuraavana päivänä avautuu lukemattomia uusia kukkia. Keräsin kukkia kattilallisen, kaadoin päälle kuumaa vettä ja annoin hautua. Liemestä tuli vahvan punaista. Jossain vaiheessa lisäsin alunalla ja viinikivellä esipuretetut langat ja annoin olla pari päivää. Kuumensinkin hiukan nähdäkseni onko sillä vaikutusta. Ei ollut. Punainen liemi antoi langalle vaisun värin.

Kokeilin soodaa. Liemi lehahti kirkkaansiniseksi, langanpätkä neonkeltaiseksi. Toiseen liemitilkkaan kokeilin etikkaa. Väri vaihtui vahvan punaiseksi, lankaan sillä ei ollut vaikutusta.

Ilmiselvästi päivänsinessä näyttäisi väriainesta kuitenkin olevan, kunhan vain keksisi miten sen saa tarttumaan lankaan. Ph-muutoksille se on herkkä. Kokeilut jatkuvat, materiaalista ei ainakaan ole pulaa. Tämä vyyhti päätyi uudelleenvärjäykseen. Lanka on 100 % villaa nimeltään Escocia.

Kehäkukan "keltainen".

Pihallamme kasvoi talvella valtavasti keltaista kehäkukkaa. Sitä kuulemma käytetään värjäykseen, mutta en tiedä miten. Asiaa kummemmin tutkimatta heitin kattilaan kukintoja, osa jo vähän kuivahtaneita, ja langan perään alunan kera. Onhan tämä ihan nätti luonnonvalkoinen sävy, mutta suoraan sanottuna hailakka.

Taisin viime syksynä tykästyä liikaa saamiini hehkuvankeltaisiin sävyihin?

Lankana jälleen Escocia ja vielä mietin tämän vyyhden kohtaloa.



Ihmekukasta ihme väri.
Pihallamme kasvaa myös ihmekukkaa isona puskana. Siinähän on vahvan aniliininpunaiset kukat, jotka illan edetessä alkavat levittää ilmaan myös ihanaa tuoksua. Viime kesänä kukinnan loputtua katkoin oksat kattilaan ja lankaa perään. Tulos oli hyvin hailakka luonnonvalkoinen.

Tänä vuonna lähestyin kohdetta eri strategialla. Keräsin kukintoja aikani ja pistin ne kattilaan kuuman veden kanssa. Totta kai punaisista kukista tulee punainen liemi. Tietenkään langasta ei tule. Siitä tuli kullankeltainen (en enää muista laitoinko soodaa vai en). Eiköhän tälle käyttöä löydy jonkin torkkupeiton nurkassa. Lankana jälleen Escocia.

Kärsimyshedelmän tuskastuttavan vaatimaton väri. 

Suuntasin katseen sitten pihan perälle. Siellä kasvaa nimittän keltaista kärsimyshedelmää niin runsain mitoin, että köynnöskasvi on muodostanut verhon katoksen ja pyykinkuivausalueen välille. Se kurottelee myös pitkin pyykkinaruja, vaikka aina välillä yritän hätistellä sitä tiehensä. Keltaisten hedelmien kypsyttyä keräsin niitä kattilallisen. Pidin kuumana jonkin aikaa ja annoin muhia seuraavaan päivään, jolloin heitin sekaan esipuretetun langan (valkoinen 7 veljestä). Liemi oli vahvan oranssia, langasta tuli pikkaisen aprikoosiin vivahtava. En kerrasta uskonut, joten kokeilin vielä luonnonvalkoisella 7 veljeksellä. Sävy ihan yhtä mitätön. Sinänsä ihan kiva väri, mutta nyt kun on sukkalangasta kyse, niin voisihan sukissa hiukan iloitella väreillä. Näiden vyyhtien kohtalo on siis vielä avoin.

Persikasta vähäinen väri. 
Kuten pari viikkoa sitten luumuja, niin nyt meillä on yllinkyllin persikoita. Puuta ei ole ruiskutettu millään torjunta-aineilla, ja sen huomaa. Hedelmät alkavat mennä pilalle kivestä lähtien ja navakka tuuli tiputtelee niitä maahan ennen kuin ne ehtivät edes kypsyä. Pelastan sen mitä voin paloittelemalla hyvät kohdat kattilaan ja hauduttamalla hetken. Siten ne käyvät mainiosti jälkiruokien valmistamiseen.

Enpä olisi kokeileva lankakokki jollen olisi kokeillut värjätä lankaa persikoiden perkuutähteillä. Keittelin sössöä hetken miedolla lämmöllä ja annoin tekeytyä seuraavaan aamuun ennen langan (luonnonvalk. 7 veljestä, esipuretus aluna+vk) lisäystä siivilöityyn liemeen. Liemi oli aika inhan niljakasta ja hajukaan ei ollut mitenkään persikkainen vaan suorastaan äitelä.

Ihan hyvällä tahdolla langassa voi nähdä vivahduksen persikkaan. Näin pliisusta langasta en sukkia kuitenkaan ala tekemään.

Muita kitsaita värinantajia on (silloin kun käytetään alunapuretusta) muun muassa punaisen kannan lehdet ja varret, päivänsinen lehdet ja varret, vuorenkilpi (raudalla taitaa saada vihreää), mandariininkuoret, muratinlehdet.

P.S. Tällä hetkellä kattilassa muhii punaiseksi pihakukaksi ristimäni kasvi, joka erään suomalaistuttavan avulla sai oikean nimenkin: amaranthus eli revonhäntä. Sen yhtä lajimuotoa hopi-intiaanit ovat käyttäneet värjäykseen ja saaneet pinkkiä. Katsotaan keretessäni mitä siitä täällä saadaan.

perjantai 4. elokuuta 2017

Pikkutoppi paitakangaspaloista

Valkoisille pikkutopeille on kesäisin aina tarvetta, ne kun käyvät melkein hameen kuin hameen seuraksi kuten myös farkkujen kanssa. Kaupoista en ole löytänyt mieleisiä eikä ole tarviskaan, sillä ompelin pari toppia itse miestenpaitatehtaalla työskentelevältä ystävältä saaduista mallipaloista.

Yhteen toppiin kului 3-4 palaa, ja koska palat ovat erilaisia, piti valikoida tarkkaan toisiinsa sopivat valkoiset kankaat. Ei mahdoton homma.

Topin kaavan piirsin vanhasta mekosta. Etu-ja takakappaleeseen käytin samaa kaavaa sillä erotuksella, että etukappaleeseen lisäsin noin. 3 senttiä leveyttä nappilistaa varten. Takakappale on leikattu kankaan taitetta vasten.

Peruskaavojen piirtäminen valmiista vaatteesta ei ole kovin hankalaa. Yleensä ompelen testikappaleen edukkaammaasta (tai tässä tapauksessahan ne olivat ilmaisia) kankaasta ennen kuin siirryn leikkelemään arvokkaampia kankaita.

Kuvan topissa takakappaleen sain yhdestä palasta, mutta etukappaleet on koottu kahdesta erilaisesta kankaasta. Kappaleita yhdistävässä vaakasaumassa on päällitikkaus. Sekä etu- että takakappaleissa on pienet muotolaskokset. Kovin rintava nainen joutunee turvautumaan muotolaskokseen myös sivusaumassa, mutta meikäläisellä ei tosiaan ole sitä tarvetta.

Käden- ja päätiet on käännetty kapeille päärmeille. Pusero kiinnittyy edestä muutamalla napilla. Nappien väli kannattaa mitoittaa niin, ettei napinläpi osu vaakasauman kohdalle.

Tein myös toisen, vähän pidemmän topin, johon tuli pienet halkiot sivusaumoihin. Kuvaa siitä ei nyt saa tähän, sillä roiskautin puserolle tomaattikastiketta ja se odottelee pesukoneeseen pääsyä.

Topin kaavan piirsin näin: 




Asettelin pöydälle sen vaatteen josta kaavan piirrän ja siloittelin pahimmat rypyt.

Huom. kaavaa ei kannata piirtää trikoovaatteesta, jos aikoo ommella joustamattomasta materiaalista. Trikoo antaa ihan eri tavalla myöten naisellisille muodoille kuin muut kankaat (tämäkin on tullut opittua kantapään kautta).



Asettelin kaavapaperin vaatteen päälle ja piirsin sen avulla kaavan vaatteen puolikkaasta. Tärkeintä on saada käden- ja pääntiet leikattua oikeassa mittasuhteessa. Helmaa voi jatkaa tarpeen mukaan. Vyötäröllä voi slimmata hiukan jos haluaa.

Kaavapaperina on leivinpaperi. Se kestää monetkin kiinnitykset nuppineulalla.

Tässä vaiheessa kannattaa vielä mittanauhan kanssa tarkistaa että sekä rinnan- että lantionympärys riittävät.

Lisää kaavaan tarvittavat merkinnät KT (keskitaka), KE (keskietu) ja taite. Se vähentää riskiä hölmöillä leikkausvaiheessa.

Sitten kaava kankaalle. Takakappaletta varten taitoin nappilistan osuuden kaavasta kaksinkerroin.

Kuten kuvasta näkyy, näissä mallipaloissa on merkintöjä, joilla mitataan mm. kankaan kutistumista pesussa.



Hame on ommeltu kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ilman vuorta, sillä puuvillakangas on sen verran tukevaa. Kaava on piirretty vanhasta hameesta, tietenkin. Täältä näet lisää ohjeita perushameen kaavan piirtämiseen ja ompeluun.

Pistäessäni hametta ensimmäistä kertaa päälle huomasin, että puiden oksat osoittavat alaspäin. Tekevälle sattuu mutta ei se mitään, minun näkövinkkelistä katsottuna ne ovat oikein päin.

P.S. Pienillä muokkauksilla topin kaavasta saa tehtyä kepeän kesämekon kaavan. Siitä lisää lähiaikoina. Pitää ensin päästä nappikauppaan.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Seaside-mekko merenrannalle

Helle, mikä pätevä syy ommella helppo ja nopea hellemekko! 

Materiaaliksi valitsin miestenpaitatehtaalla töissä olevalta ystävältä saatuja mallipaloja. Sattumoisin kankaissa on valtavärinä sininen, hyvänä kakkosena valkoinen. Koska palat ovat pieniä, noin 60x60 cm, ja niissä on myös erilaisia merkintöjä, piti tarkkaan valita toisiinsa sopivat kangaspalat. Pitkään mietin yhdistäisinkö sinisiin kankaisiin valkoisen vai punaisen, päädyin punaiseen. Se sopii tähän mekkoon aivan täydellisesti. Mekkoon kului neljä kangaspalaa.

Leikkasin ensin kustakin kangaspalasta kaksi samankokoista kaistaletta. Sitten yhdistin kaistaleet pötköksi etu- ja takakappaletta varten ja ompelin saumoihin päällitikkaukset. Vasta sitten leikkasin kankaan mekkoa varten, käytin tämän topin kaavaa sillä muutoksella, että kavensin takakappaletta aika reilusti ettei se pussittaisi selästä. Mekossa ei ole muotolaskoksia, sillä hellemekko saa olla väljä jotta ilma mahtuu kiertämään vaatteen alla.

Tuli aika kiva. Isännän mielestä se on aika lyhyt. Saattaa olla oikeassa. Tällä mekolla ei sovi pyllistellä kasvimaalla, mutta bikinien päällä uimarannalla tämä menee mainiosti.

Ompelujärjestys on tämä: 
1. olkasauman ompelu
2. kädenteiden huolittelu ja päärmäys
3. yläreunojen huolittelu ja päärmäys niin, että niihin tulee nauhakuja
4. sivusaumojen ompelu
5. helman huolittelu ja päärmäys
6. kapean nauhan ompelu - myös valmis nyöri käy - ja pujotus, solmitaan vaikka rusetiksi tai jätetään roikkumaan suorina

Tällä tavalla voi hyvin ommella myös kesäisen yöpaidan. Ja olen ommellutkin.

Tulisi vaan se helle takaisin, ilma ehti nimittäin taas jo vähän viiletä täällä pohjoisessa Portugalissakin.

P.S. Näin kesällä syömme lounaalla usein salaattia, kuten raikasta ja superterveellistä mustasilmäpapu-tonnikalasalaattia tai majoneesilla mehevöitettyä salada russaa. Pysyy rantakunnossa!



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kasviväreistä ja niiden kestävyydestä

Vas. sukan oikea puoli, oik. nurja puoli. 
Värjäsin hiljattain isohkon määrän villalankaa ylikypsillä ja puolimädillä luumuilla, ja aprikoin värin kestävyyttä. Joskushan kasveilla värjätyt langat voivat ajan mittaan haalistua, varsinkin auringossa. Kaivoinkin esiin viime kesänä ja syksynä värjäämiäni lankoja ja vertailin hieman. Huom. tässä on esimerkkejä niistä langoista, joiden väri on muuttunut. Suurimmassa osassa ei ole silmin havaittavaa muutosta.

Ensimmäisenä kermesmarja, joka antaa vahvan violetin/viininpunaisen sävyn. Marjoista yleensä sanotaan, ettei niiden antama väri kestä. Ei kestänyt kermesmarjankaan. Talven aikana ahkerasti käyttämäni sukat haalistuivat ihan silmissä. Ne saivat aurinkoa ja pari pesua pyykkisaippualla. Kahdesta värjäyserästä toinen lanka haalistui enemmän; siinä oli pohjalla kahvilla värjätty lanka, ja kahvista on varmasti jäänyt lankaan rasvaa.

Nurjalla puolella väri on vahvempi, mutta haalistunut silti alkuperäisestä. Myös kerällä päivänvalossa olleet langat menettivät väriään. Langat on esipuretettu etikalla erään englantilaisen ohjeen mukaan.



Ja tässä sukat alkuperäisessä värissään. Ero vajaassa vuodessa on huomattava.

Sinänsä tuo haalistuminen ei ainakaan minua haittaa. Ja tulihan toiseen sukkaan jo reikäkin... Sen vielä paikkaan, mutta sitten kun sukat kuluvat puhki, ne pääsevät uusiokäyttöön vaikkapa jalkalistojen pyyhintään.








Toisena esimerkkinä eri värjäyseriä mustapavulla. Kaikkein sinisin sävy on pitänyt pintansa, mutta vaaleammat kakkos- ja kolmoserät ovat harmaantuneet entisestään. Tosin niissä ei lähtökohtaisestikaan ollut vahvaa sävyä. Taisi olla liian vähän papuja ja liikaa lankaa.

Sittemmin olen värjännyt mustapavulla lisää, katso vaikka täältä.

Kolmantena esimerkkinä tumman passionhedelmän kuoret. Niistä sai ensimmäisenä sävynä heleän vaaleanpunaisen, joka kuukausien mittaan vaaleni hempeämmäksi. Lanka on itse asiassa jäänyt käyttämättä, koska sävy oli liiankin pinkki (katso alkuperäiset sävyt täältä) ja vaikea yhdistää muihin lankoihin. Nyt se kelpaa.

Soodalisäyksellä aikaansaatu mintunvihreä näyttää kuvassa harmaammalta kuin mitä se on. Se on pitänyt sävynsä vaaleanpunaista paremmin. Muutenkin olen ollut havaitsevinani, että soodalla aikaansaadut sävyt ovat kestävämpiä.

Passionhedelmän kuorilla värjäilen tänäkin kesänä kunhan ne tuosta kypsyvät, ja teen siitä suosiolla vihreää.


Neljännessä esimerkissä vasemmalla kamelian siemenkodista saatu väri, joka ennen oli mielestäni enemmän aprikoosiin taittava (katso täältä), nyt vaaleanruskea. Kameliaa kokeilen tänä vuonna uudestaan kunhan siemenkodat kypsyvät ja tippuvat maahan.

Kuvassa keskimmäisenä "punertavasta pihakukasta" saatu vaaleanpunainen, joka on vaalentunut ajan myötä. Se on värjätty kasvin varsilla ja kukinnoilla. Pelkillä kukinnoilla tuli vahva keltainen (kuvassa oikealla), ja se on on pitänyt pintansa.

Sinänsä värien haalistuminen on mielestäni ihan normaalia "vanhenemista", rypistytäänhän me ihmisetkin, ei kukaan eikä mikään pysy käytössä uudenveroisena. Myös teollisesti värjätyt langat ja kankaat menettävät väriään auringossa ja pesujen myötä. Lankojen värjääminen on hauskaa ja mielenkiintoista, ja ajan myötä mahdollisesti tapahtuvaan sävyjen muutokseen suhtaudun luonnollisena osana koko prosessia.

P.S. Viime aikoina olen pistellyt värikattilaan ihmekukkaa, päivänsineä ja keltaista passionhedelmää. Niistä lisää toisella kertaa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Turskaa Brásin tapaan eli Bacalhau à Brás


Turskaa valmistetaan Portugalissa ainakin tuhannella eri tavalla, niin juhlavasti kuin arjenkin ruokapöytään. Turska Brásin tapaan on nopea tapa saada murkinaa pöytään, ja se maistuu sitä paitsi myös hyvältä. Suomessa tämän ruuan valmistaminen voi olla hiukan haastavaa. Turskan sijaan voisi kokeilla vaikka miedosti savustettua kalaa tai pakasteseitiä ja tikkuperunalastujen tilalla pakastetikkuranskiksia. Kypsennä ruokaa silloin hiukan kauemmin, että perunat kypsyvät. Ruokaan voi lorauttaa myös hiukan kermaa.

Näin tehdään Bacalhau à Brás Casa Vivan tapaan (3 annosta):

3 sipulia ohuina rinkuloina
300-400 g turskasuikaleita liotettuina
1 pss (200 g) tikkuperuna"lastuja" (tikunmuotoisia perunalastuja)
2 valkosipulinkynttä silputtuna
3-4 kananmunaa kevyesti haarukalla vatkattuna
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
koristeluun silputtua persiljaa ja oliiveja

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulirenkaat huolellisesti. Lisää valkosipulisilppu loppuvaiheessa. Lisää kevyesti talouspaperilla kuivatut turskasuikaleet ja kuumenna hetki. Lisää tikkuperunalastut, sekoittele ja lisää kananmunaseos. Kypsennä miedolla lämmöllä huolellisesti sekoittaen kunnes kanamuna on hyytynyt kunnolla. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele silputulla persiljalla sekä oliiveilla. Valmista tuli!

P.S. Casa Vivan munat tulevat omilta kanoilta, mikä antaa munaa sisältäville ruuille kauniin kellertävän sävyn.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lilan sävyjä luumuista


Liemestä nostettu lanka. 
Casa Vivan pieni luova tauko alkaa olla ohi, tuli tässä välillä käytyä Suomessakin. Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä, aletaanpa purkamaan niitä ehkä kaikkein parhaimmasta eli luumulangoista. Tummia luumuja tuottava puumme teki nimittäin jälleen tänä vuonna sellaisen sadon, ettei paremmasta väliä. Emme millään pystyneet syömään niitä kaikkia, eikä tätä lajiketta voi säilöä. Olen yrittänyt vaikka millä tavoin, mutta niistä tulee niin kitkeriä, ettei niitä pysty syömään. Ne on siis syötävä tuoreeltaan. Yritimme tyrkyttää niitä naapurillekin, mutta tämä oli helisemässä omien luumujensakin kanssa. Tällaista tämä on Portugalissa, sadot ovat välillä yltäkylläisiä.

Huuhtelun jälkeen. 
Luumut kypsyivät parin, kolmen viikon sisällä, tippuivat maahan ja alkoivat mennä pilalle. Mehiläiset, muurahaiset ja muut ötökät kävivät niiden kimppuun. Pelastin osan luumuista hyötykäyttöön keittämällä ne värjäysliemeksi. Liemestä tuli voimakkaan punaista ja siitä riitti kolmeen värjäyserään. Keitin kaikkiaan kolme noin neljän luumulitran satsia ja värjäsin lankoja yhteensä 600 g.

Luumut keitin aika reippaalla lämmöllä mutta vähän aikaa, sen jälkeen annoin niiden tekeytyä seuraavaan päivään ennen siivilöintiä. Lankojen lisäyksen jälkeen kuumensin lientä varovasti, ehkä noin 50-asteiseksi. Langat saivat olla liemessä seuraavaan päivään.

Käytin värjäyksessä Portosta ostamaani Escocia-lankaa, joka on 100 % villaa. Esipuretin sen alunalla ja viinikivellä. Soodatesti antoi tulokseksi kauniin vihreän värin.

Liemestä nostettaessa langat näyttivät ensin selvästi punertavilta, mutta tämä punertava sävy lähti ensimmäisen huuhteluveden mukana. Sen jälkeen väriä ei enää juuri liuennut veteen. Oletan, että liemen punainen väri tuli hedelmälihasta ja se lähti huuhtelun myötä pois, ja tummasta kuoresta irronnut väri jäi lankaan. Langat saivat lilan eri sävyjä riippuen langan määrästä, liemen vahvuudesta ja värjäyserästä.

Keitoksessa oli enemmän ja vähemmän mätiä luumuja.
Kuvassa niitä enemmän mätiä. 
Nyt pitäisi sitten keksiä jotain käyttöä erisävyisille langoille... koska värinkestosta ei ole mitään tietoa, en laita näitä esim. torkkupeittoon, vaan johonkin vähän pienempään, minkä voi tarvittaessa värjätä uudestaan. Villapaita ehkä...? Ehkä näihin sinisiin sävyihin yhdistettynä...?

P.S. Kokeilin keittää luumuja sokeriliemessä säilöäkseni niitä. Kitkeriä tuli, mutta liemestä sai hyvän pohjan vispipuurolle. Luomuluumuvispipuuroa siis!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Olipa kerran: valkoiset sukat


Olipa kerran valkoiset sukat. Sitten tuli hassu haltiatar, joka taikoi niihin väriä.















Näin se tapahtui:




Haltiatar sai päähänsä värjätä valmiit villasukat supermarketista ostetuilla elintarvikeväreillä: sinisellä, vihreällä ja punaisella.

Värit ovat riittoisia, koko pikkupulloa ei tarvitse lutrata.







Haltiatar sekoitti kolmeen purkkiin väriseokset: noin 2 dl kuumaa vettä, 1-2 tl elintarvikeväriä ja vajaa 1 tl sitruunahappoa. Sitäkin saa marketista. Punaisen värin astiaan haltia laittoi myös hieman sinistä värilientä.





Kostutetun ja pyyhkeen välissä kuivaksi puserretun sukan haltiatar laittoi vanhaan uunivuokaan, johon se melkein mahtui suorana.







Sitten haltiatar alkoi levittää väriliuosta ruokalusikalla. Ensin vihreää vähän sinne sun tänne.







Haltiatar käänsi sukkaa, tältä näyttää toinen puoli. Osa väristä imeytyy sukan läpi toiselle puolelle vähän vaaleampana.







Sitten sinistä sinne sun tänne. Väri on sitä voimakkaampi, mitä enemmän sitä samaan kohtaan laittaa.

Ylimääräistä lientä haltiatar valutti välillä viemäriin. Se oli aika kirkasta, sillä väri jäi sukkaan.


Sukan toinen puoli näyttää nyt tältä, aika pastelliselta. Väriä saa lisätä tällä puolella.

Viimeiseksi haltiatar lisäsi vaaleisiin kohtiin puna-siniseosta, joka antoi tumman violettia sävyä sukkiin.

Sitten sukat kattilaan kuumaan veteen noin puoleksi tunniksi värin kiinnittämiseksi. Sukat saivat jäähtyä liemessään ennen huuhtelua ja parin minuutin liotusta pyykinhuuhteluaineella maustetussa vedessä.

Simsalabim!


Ekoiksi näin "maalatuiksi" sukiksi ihan ok.

Lankana Novitan 7 veljestä, lankaa näihin koon 38/39 sukkiin kului 101 g, silmukoita 4x13 ja 3 mm puikot. Pääteltäviä langanpätkiä tasan neljä.


Sen pituinen se!

P.S. On heitä, jotka pesevät elintarvikevärjätyt sukat pesukoneessa, Casa Vivan hassu haltiatar suosii kuitenkin käsinpesua. Värjäyspuuhissa kannattaa käyttää suojakäsineitä, muutoin saa aika hauskan väriset kädet vähäksi aikaa.