tiistai 18. heinäkuuta 2017

Turskaa Brásin tapaan eli Bacalhau à Brás


Turskaa valmistetaan Portugalissa ainakin tuhannella eri tavalla, niin juhlavasti kuin arjenkin ruokapöytään. Turska Brásin tapaan on nopea tapa saada murkinaa pöytään, ja se maistuu sitä paitsi myös hyvältä. Suomessa tämän ruuan valmistaminen voi olla hiukan haastavaa. Turskan sijaan voisi kokeilla vaikka miedosti savustettua kalaa tai pakasteseitiä ja tikkuperunalastujen tilalla pakastetikkuranskiksia. Kypsennä ruokaa silloin hiukan kauemmin, että perunat kypsyvät. Ruokaan voi lorauttaa myös hiukan kermaa.

Näin tehdään Bacalhau à Brás Casa Vivan tapaan (3 annosta):

3 sipulia ohuina rinkuloina
300-400 g turskasuikaleita liotettuina
1 pss (200 g) tikkuperuna"lastuja" (tikunmuotoisia perunalastuja)
2 valkosipulinkynttä silputtuna
3-4 kananmunaa kevyesti haarukalla vatkattuna
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
koristeluun silputtua persiljaa ja oliiveja

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulirenkaat huolellisesti. Lisää valkosipulisilppu loppuvaiheessa. Lisää kevyesti talouspaperilla kuivatut turskasuikaleet ja kuumenna hetki. Lisää tikkuperunalastut, sekoittele ja lisää kananmunaseos. Kypsennä miedolla lämmöllä huolellisesti sekoittaen kunnes kanamuna on hyytynyt kunnolla. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele silputulla persiljalla sekä oliiveilla. Valmista tuli!

P.S. Casa Vivan munat tulevat omilta kanoilta, mikä antaa munaa sisältäville ruuille kauniin kellertävän sävyn.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lilan sävyjä luumuista


Liemestä nostettu lanka. 
Casa Vivan pieni luova tauko alkaa olla ohi, tuli tässä välillä käytyä Suomessakin. Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä, aletaanpa purkamaan niitä ehkä kaikkein parhaimmasta eli luumulangoista. Tummia luumuja tuottava puumme teki nimittäin jälleen tänä vuonna sellaisen sadon, ettei paremmasta väliä. Emme millään pystyneet syömään niitä kaikkia, eikä tätä lajiketta voi säilöä. Olen yrittänyt vaikka millä tavoin, mutta niistä tulee niin kitkeriä, ettei niitä pysty syömään. Ne on siis syötävä tuoreeltaan. Yritimme tyrkyttää niitä naapurillekin, mutta tämä oli helisemässä omien luumujensakin kanssa. Tällaista tämä on Portugalissa, sadot ovat välillä yltäkylläisiä.

Huuhtelun jälkeen. 
Luumut kypsyivät parin, kolmen viikon sisällä, tippuivat maahan ja alkoivat mennä pilalle. Mehiläiset, muurahaiset ja muut ötökät kävivät niiden kimppuun. Pelastin osan luumuista hyötykäyttöön keittämällä ne värjäysliemeksi. Liemestä tuli voimakkaan punaista ja siitä riitti kolmeen värjäyserään. Keitin kaikkiaan kolme noin neljän luumulitran satsia ja värjäsin lankoja yhteensä 600 g.

Luumut keitin aika reippaalla lämmöllä mutta vähän aikaa, sen jälkeen annoin niiden tekeytyä seuraavaan päivään ennen siivilöintiä. Lankojen lisäyksen jälkeen kuumensin lientä varovasti, ehkä noin 50-asteiseksi. Langat saivat olla liemessä seuraavaan päivään.

Käytin värjäyksessä Portosta ostamaani Escocia-lankaa, joka on 100 % villaa. Esipuretin sen alunalla ja viinikivellä. Soodatesti antoi tulokseksi kauniin vihreän värin.

Liemestä nostettaessa langat näyttivät ensin selvästi punertavilta, mutta tämä punertava sävy lähti ensimmäisen huuhteluveden mukana. Sen jälkeen väriä ei enää juuri liuennut veteen. Oletan, että liemen punainen väri tuli hedelmälihasta ja se lähti huuhtelun myötä pois, ja tummasta kuoresta irronnut väri jäi lankaan. Langat saivat lilan eri sävyjä riippuen langan määrästä, liemen vahvuudesta ja värjäyserästä.

Keitoksessa oli enemmän ja vähemmän mätiä luumuja.
Kuvassa niitä enemmän mätiä. 
Nyt pitäisi sitten keksiä jotain käyttöä erisävyisille langoille... koska värinkestosta ei ole mitään tietoa, en laita näitä esim. torkkupeittoon, vaan johonkin vähän pienempään, minkä voi tarvittaessa värjätä uudestaan. Villapaita ehkä...? Ehkä näihin sinisiin sävyihin yhdistettynä...?

P.S. Kokeilin keittää luumuja sokeriliemessä säilöäkseni niitä. Kitkeriä tuli, mutta liemestä sai hyvän pohjan vispipuurolle. Luomuluumuvispipuuroa siis!