torstai 30. heinäkuuta 2015

Suussa sulavat suklaaruudut

Casa Vivassa leivotaan kakku tai piiras ainakin kerran viikossa. Omien kanojen munista, tietenkin. Ne antavat vaalealle kakulle kauniin keltaisen sävyn, ja ovat tietenkin taatusti tuoreita ja luomuja.

Kerran tein supisuomalaisia mokkaruutuja, mutta niin makeita olivat että suu irvessä niitä syötiin. Seuraavalla kerralla muunsin vähän reseptiä; näin syntyi Suussa sulavat suklaaruudut.

Näin teet suklaaruudut: 

Ainekset:
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria (mielellään tummaa)
150 g leivontamargariinia sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 rkl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa tai hedelmämehua
(manteleita, pähkinöitä tai rusinoita oman maun mukaan)

Kuorrutukseen: 
n. 150 g taloussuklaata rouhittuna

Ihan aluksi rouhi suklaa ja sulata margariini. Sitten vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat ainekset suklaarouhetta lukuun ottamatta. Lisää kuivat ainekset, sula margariini ja maito tai mehu muna-sokerivaahtoon, sekoita varovaisesti tasaiseksi.

Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ripottele suklaarouhe päälle. Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi. Syö ja nauti!

Voit höystää taikinaa esim. manteleilla, pähkinöillä tai rusinoilla. Myös hedelmäpalat käyvät. Tämä peruspohja muuntuu moneksi!

Jos haluat kuohkeamman kakun, lisää yksi muna ja 1,5 dl sokeria.

P.S. Casa Vivan "keittiöosastolla" tulossa myös kirsikkatomaattipasta ja kivasti potkiva chilipyree.


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Huivi viluharteille

Huivi heiluu sitruunapuussa.
Aurinkoisina päivinä päälle pujahtaa usein hihaton pusero tai mekko, mutta aamutuimaan, ennen kuin aurinko kunnolla lämmittää, olkapäissä tuntuu vähän viileältä. Siksi neuloin ihan kesäkäyttöön ilmavan huivin pehmeästä langasta, joka ei kutittele paljaallakaan iholla.

Huivin mallineule on aivan sama kuin lämpimässä shaalissa, mutta erilaisesta langasta tehtynä ja paksummilla puikoilla siitä tulee verkkomaisempi. Huivi on tehty Novitan liukuvärjätystä Essi-langasta (50 % puuvilla, 50 % akryyli) puikkosuosituksen mukaisilla 6 mm:n puikoilla. Lankaa kului tasan 200 g ja huivin lopullinen koko on 28,5 x 186 cm.

Loin aloitukseen 34 silmukkaa. Alkuun ja loppuun neuloin 3 krs ainaoikein-neuletta, ja reunoissa on 4 silmukkaa ainaoikein silmukoiden takareunoista, shaalin ohjeen mukaisesti. Lanka on oikeastaan täysin kierteetöntä, joten tarkkana saa olla neuloessa. Yksi puolinainen silmukka huiviin tuli, mutta kiinnitin sen perästäpäin ompelulangalla.

Vielä jäi kolme kerää jäljelle.
Mitäköhän niistä tekisi... Unisukat?

P.S. Työn alla olevia tohveleita ihmeteltiin tänään muutaman rouvan voimin. Olen itsekin vähän ihmeissäni, että niistä saattaa tulla vielä jopa ihan käyttökelpoiset.



lauantai 25. heinäkuuta 2015

Puutarhan kvartaalikatsaus

Päärynät pullistelevat puussa. 
Kesä on edennyt Casa Vivassa hyvin. Olemme päässeet nauttimaan niin hedelmätarhan kuin kasvimaan antimista; persikat ja tummat sekä punaiset luumut on jo popsittu, nyt on menossa "kaljut persikat" (pêssego careca) eli taitavat olla sama asia kuin nektariini, kohta saadaan päärynöitä ja viikunoita.
Kesäkurpitsat ovat vähän rauhoittuneet, joten uskallan taas kurkistella isojen lehtien alle. Jo isoiksi rehahtaneet kasvit tuottavat yhä satoa, ja myöhemmin istuttamani uudet taimet ovat myös aloitelleet "duuninsa". Pensaspapu tekee jo toista satoa - en tiennyt niiden tekevän niin, mutta ensimmäisen sadon jälkeen jätin puskat paikoilleen ja vähän vain karsin lehtiä, niin nehän innostuivat kukkimaan uudelleen. Meillehän se sopii, sillä pidämme kovasti keitetyistä pavuista valkosipulin ja oliiviöljyn kera. 

Suomesta tuomani raparperi kasvattelee pieniä lehtiä, mutta se on osoittautunut etanoiden lemmikiksi. Pitää levitellä kasvin ympärille kananmunankuorimurskaa, jospa se hidastaisi etanoiden vauhtia. 

Katsotaan taas vähän kuvia: 

Persikoita (vai nektariineja?) ei ole käsitelty millään myrkyillä. Sato on pieni, eivätkä hedelmät oikein ehdi kypsyä ennen kuin jo tippuvat puusta. 







Viime kesänä istutettu limettipuu on lähtenyt hyvään kasvuun. Siitä saatiin jo yksi hedelmä. Nyt se kukkii ja siinä on pieniä vihreitä limetinalkuja. 

Isäntä raivasi kivimuurin edustan, joka rehotti karhunvatukkaa, heinää ja sen sekalaista rikkaruohoa. Hedelmätarha on kovin heinittynyt, jatkossa sitä pitää niittää useammin. Vai pyytäisikö naapurin vuohen kylään...? 



Coração de boi ("häränsydän") -pihvitomaatit alkavat kypsyä. Toistaiseksi suurin poimittu tomaatti painoi 577 g, ja sitä on laitettu ruokaan jo kahdesti, ja vielä on jäljellä! 

Pihvitomaatit korjataan kun ne alkavat saada vähän väriä. Sen jälkeen ne kypsyvät sisätiloissa parissa päivässä. 

Sisäpihan puolella neljä kirsikkatomaattikasvia ovat kasvaneet metrin korkuisiksi, ja joka päivä sieltä saa 10-20 makoisaa tomaattia. Myyrä kävi kaivelemassa juuria, mutta onneksi Casa Vivan valpas koirakaksikko nappasi jyrsijän. 



Laventeli kukkii sisäpihan puolella, ja olen leikannut ja kuivannut kukkia tuoksupusseja varten. Syksyllä ja keväällä leikkaamani pistokkaat ovat lähteneet hyvin kasvuun ja kukkivat myös, joten loppukesästä laitan lisää pistokkaita "muhimaan". Tavoitteena on saada laventelia sinne, tänne. 

Nurmikko kärsii kuivuudesta ja juoksukisaa vetävistä koirista, mutta kun ne nyt sen myyrän nappasivat, niin antaa niiden juosta... 

Viime kesänä istutettu pasuunakukkapuu kylmettyi tammipakkasilla, mutta näin se vain on pukannut kesän aikana monta uutta vartta ja kukkii. Korkeutta kasvilla on toista metriä tähän mennessä. Taustalla jonkin tunnistamattoman pensaan (siitä ei erota muuta kuin rungon) ympärillä kasvava koriste-passion, joka kukkii ahkerasti, mutta keltaisista hedelmistä ei ole mihinkään. 

Varsinaisen syötävän passionin hedelmät alkavat nyt kypsyä, mutta köynnöstä riivaa joko etanat tai jokin tauti. Osa oksista on lehdettömiä rankoja, ja kasvin tulevaisuus huolettaa. 




Nämä chilit ovat kummallisia; ne eivät kypsy ollenkaan, vaan jäävät vaaleanvihreiksi. Taidan tehdä niistä chilipyrettä. Sain sellaista lahjaksi kerran, ja on muuten aika mainiota uunikanan kuorrutteena. Pyreen valmistustapaa en tiedä, joten kokeillaan jotenkin ja katsotaan miten käy.



P.S. Ensi viikolla täytyy järjestellä vähän "kotimuseotamme" eli vanhojen työkalujen kokoelmaa, joka on esillä autokatoksessa. 

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Mansikkamurujälkkäri

Jos ei tee mieli, ei osaa tai ei ole aikaa leipoa kakkua, voi sunnuntaijälkkärin tehdä näinkin syntisen helpolla tavalla:

Mansikkamuru (kahdelle hengelle):

4 digestive-keksiä
muutama makoisa mansikka
kermavaahtoa

Murustele digestive-keksit karkeahkoksi muruksi. Käytä tarvittaessa apuna huhmarta tai lusikkaa. Huuhtele ja valuta mansikat. Vatkaa kermavaahto, voit myös käyttää spray-vaahtoa. Tämän kaiken voit tehdä etukäteen.

Juuri ennen tarjoilua paloittele mansikat muruseoksen joukkoon, sekoita ja jaa annosvuokiin. Koristele kermavaahdolla.

Se oli näin helppoa ja nopeaa!

P.S. Nämä mansikat ovat omalta maalta. Katsotaan lähiaikoina mitä muuta puutarhaan kuuluu. Tulossa myös helppo kesähuivi ja tohvelienkin tekoa aion kokeilla.


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Pyykkipojat kuriin virkattuun koriin


Passionhedelmäköynnös pyrkii
pyykkinarulle. 

Casa Vivassa pyykit kuivatetaan auringossa, pihan perälle laitetuilla pyykkinaruilla. Pyykkejä ripustellessa ja narulta otettaessa väsähdin harppomaan narujen ja niiden keskelle maahan asetetun, trikookuteesta virkatun, jo aika virttyneen pyykkipoikakorin välillä, ja mietin, että parempikin ratkaisu on oltava.

Eri vaihtoehtoja mietittyäni päädyin tekemään uuden korin, joka ripustetaan pyykkinarulle kahdella s-koukulla. Näin se kulkee pitkin narua sitä mukaa kun ripustan/otan pois pyykkejä.










Kelpaa laitella kuivumaan puhtaat, valkeat lakanat. 
Kori on virkattu mattovillasta, joka osoittautui liian paksuksi ostamaani pohjaverkkoon. Nyt sain käytettyä osan tarpeettomaksi jääneistä keristä. Kokeilin ensimmäistä kertaa kirjovirkkausta (onkohan oikea termi), eli virkkasin samalle riville kahta väriä. Tällöin myös värinvaihtoa kierroksen vaihtuessa ei juuri huomaa. Sisään virkkasin tukea antamaan hamppunarua, ihan kuten Heinolaan viemääni saunakoriin (katso kuva vaaleammasta korista täältä).




Tuli vähän siksakkia.


Korin värit ovat jotenkin meksikolaiset. Poltettu keltainen ja punainen on lämmin yhdistelmä, jota voisi käyttää sisustuksessakin. Heti kun pääsen sen maton tekoon vähän ohuemmilla langoilla...

Pyykkipoikakorin voi yhtä hyvin tehdä myös  vaikkapa trikookuteesta.

P.S. Parin pyykkipäivän jälkeen ihmettelen vain yhtä asiaa. Miksen tehnyt tällaista koria jo aikoja sitten??

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Sisäänkäynnin pikainen facelift

Ennen...
 Casa Vivassa kuljetaan sisälle ja ulos useimmiten sisäpihan puolella olevan keittiön oven kautta. Siinä laitetaan rukkaset käteen tai jemmaan, vaihdetaan jalkaan työkengät tai tohvelit, ja niin poispäin. Keittiön oven vieressä on rappuset vintille, ja kuten kaikille vaakapinnoille, myös portaille tuppaa kertymään kaikkea asiallista ja asiatonta tavaraa. Huokaus.

Pistin yhtenä päivänä toimeksi, raivasin rappuset, pesaisin ne ja järjestin tarpeelliset tavarat uudelleen niin, että vintillekin pääsee kulkemaan. Meillä kun on juomavesikanisterit siellä säilössä.

Katsotaan taas kuvia: 

Ou nou, tavaraa ja muuta sälää, pyssykin pulujen pelottelemiseen. Rikkaruohoämpärikin voisi olla jossain sivummalla.





Jälkeen. 


Pari kukkaa portaiden pieleen, ja johan näyttää naisen silmissä kivemmalta. Maalata tietysti pitäisi, mutta kun maalattavaa pintaa on "jokunen" neliö, niin se tehdään sitten joskus kaikki kerralla.





Tarpeellisia tavaroita karhunpääkoristeisessa kulhossa, jonka ostin eurokaupasta. Tietenkin eurolla. Fiskarsin saksia käytetään puutarhassa pikkunipsimiseen.




Lisää tilpehööriä mahtuu tassujalkaiseen metallikulhoon, joka on ostos antiikkimarkkinoilta. Kävisihän se suojaruukuksi kukillekin, ja juuri mittailtiin saisiko siitä viininjäähdyttimen...


Riikinkukkokoristeinen emalikulho toimittaa koirien vesiastian virkaa. Se on tosin niin pieni, että useamman kerran päivässä saa täytellä. Onneksi on hana vieressä. Kulho on kirpputoriostos Suomesta.

 

P.S. Kun maatilalla ollaan niin arvata saattaa, etteivät portaat kauaa järjestyksessä pysy. Ei se mitään. Hyväksytään se. Ei kaiken tarvitse olla tip top, pääasia että välillä pyritään siihen edes hetken ajaksi.




tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kukkahattu + täti = kukkahattutäti?

Tämä hattu käy turkoosin mekon kanssa. Ja pinkin.
Sekä lilan. Keltaisenkin, jos olisi.
Puuvillalangassa on ripaus kimaltelevaa kultaa.
Muutama vuosi sitten virkkasin innolla lierihattuja, ja mm. viisi tätiäni sai sellaisen kesälahjaksi. Tein myös itselleni pinkin rantahatun. Se on jossain.

Torilta ostamani ns. olkihattu (joka ei ole oikeaa olkea nähnytkään) osoittautui aika kuumaksi kesäkäytössä. Päätin siis tehdä vilpoisamman puuvillahatun, sellaisen, joka ei navakassakaan Portugalin tuulessa lennähdä päästä pois kun kasvimaalla kuokin ja kuopsuttelen.

Hatun kupuosasta tein kauttaaltaan kuperan - toinen vaihtoehto olisi tehdä ensin tasainen pyörylä yläosaksi, ja virkata siitä kupu suoraan alas. Molempi parempi. Virkkasin kiinteät silmukat vain takaosastaan, jotta kuvusta tulisi ilmavampi. Lieriosa on virkattu kiintein silmukoin, jotta se olisi napakka.

Tällainen on röyhelö. 
Jälkiviisaana voin todeta, että kupu olisi voinut olla vähän syvempi, niin hatun saisi paremmin vedettyä silmille suojaksi auringonpaisteelta.

Hatun koristelin pienin (ja helpoin) virkatuin kukin. Katsotaan kuvin miten ne tehdään:

Näin teet kukan kukkahattuun: 

Käytä suht. ohutta virkkauslankaa. Minulla oli merseroitua puuvillalankaa ja 1,75 mm koukku.

Virkkaa 45 ketjusilmukkaa. Virkkaa kiinteä silmukka toiseen ketjusilmukkaan koukusta lukien. Virkkaa seuraavaan ketjusilmukkaan 2 pylvästä. Virkkaa seuraavaan ketjusilmukkaan kaksoispylväs, kolmoispylväs, ketjusilmukka, kolmoispylväs ja vielä kaksoispylväs. Virkkaa seuraavaan ketjusilmukkaan 2 pylvästä ja sitä seuraavaan ketjusilmukkaan kiinteä silmukka.

Kiinnitä ommellen.
Valmiin kukan nurja puoli. 
Valmiin kukan oikea puoli.
Olisi tästä voinut vähän nätimpi tulla.
Harjoittelu auttaa. 

Pylväsryhmä muodostaa terälehden, kiinteä silmukka tulee niiden väliin.

Tee kolmoispylväs näin: ota koukulle kolme langankiertoa, vedä lanka kahden ensimmäisen silmukan läpi, vedä lanka kahden seuraavan silmukan läpi, vedä lanka loppujen kolmen silmukan läpi kerralla. Kaksoispylväässä kaksi langankiertoa ja lanka kahden silmukan läpi kerrallaan.

Jatka pylväsryhmiä ketjusilmukoiden loppuun. Jos jää pari ketjusilmukkaa yli, ei se haittaa, nysä jää kukan alle piiloon. Jos taas jää vajaaksi, tee viimeiseen ketjusilmukkaan terälehteä niin pitkälti kuin saat mahtumaan. Tein kukkia 42-45 ketjusilmukalla, eikä koskaan mennyt tasan.

Ja näin Emännästä tuli kukkahattutäti!
Ei muuta kuin sormi ojossa torumaan! 
Nyt sinulla on kuvan mukainen "röyhelö". Katkaise lanka (jätä sitä suht pitkä pätkä ompeluun) ja vedä se viimeisen silmukan läpi. Pujota lanka neulaan. Itse käytän aina tylppäkärkistä ryijyneulaa.

Nyt aloita kiertämään röyhelöä kerälle, samalla kiinnittäen sitä ommellen. Aivan ensimmäinen terälehti pitää kiinnittää huolella, ettei se lähde pursuamaan. Kierrä röyhelöä, kiinnitä pistoin. Voit myös vähän rypistää terälehteä kurtulle.

Kun kukka on ommeltu valmiiksi, solmi langanpäät keskenään ja kiinnitä niillä kukka hattuun, laukkuun tai mihin vaan. Solmi langat nurjalla puolella ja katkaise ne. Se on siinä.

P.S. Tulossa jokin patenttiratkaisu pyykkipoikien säilytykseen ja mukanakuljetukseen pyykkinarulla. Katsotaan tuonnempana millainen siitä tulee.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kesäkurpitsa- ja luumuähkystä uusi smoothiemaku

Casa Vivan kasvimaalla kolme kesäkurpitsaa tuottaa satoa siihen malliin, että pelottaa jo käydä siellä. Joka kerta kun selän käännän, on puskiin putkahtanut uusi pesäpallomailan kokoinen pamppu. Uskomatonta!

Kesäkurpitsaa sotketaan nyt joka ruokaan. On kesäkurpitsakeittoa, -risottoa, -pastaa, -höystöä... uh. Kesäkurpitsat puskevat jo korvista ulos. Seuraavaksi laitamme paneroituja kesäkurpitsapihvejä. Kevyttä kasvisruokaa, eikö vaan?

Myös ensimmäisenä satonsa kypsyttänyt luumupuu yltyi tänä vuonna tekemään viimevuotista noin 500 % runsaamman sadon. Varovasti arvioituna. Kaikkea ei pysty syömään tuoreeltaan ilman vakavia ruuansulatuksellisia seurauksia, joten säilöin luumuja pakastimeen ja keitin myös hilloksi. Luumujen kuorimisessa ja kivien poistamisessa on aika kova työ, mutta mitäpä sitä ei tekisi kesän taltioimiseksi talven varalle!

Hilloa tehdessäni otin osan luumumehusta sivuun. Se on hyvää sellaisenaan, mutta on sille muutakin käyttöä:

Kesäkurpitsa-luumusmoothie (2 isoa lasillista)

Pese, viipaloi ja paloittele noin puolikas isoa kesäkurpitsaa. Heitä palat tehosekoittimeen. Kaada päälle noin desilitra luumumehua tai -sosetta. Jos käytät sosetta, lisää vähän raikasta vettä. Käytä tehosekoitinta maksimiteholla kunnes ainekset ovat soseutuneet tasaiseksi smoothieksi. Kaada laseihin, koristele mintunoksalla ja nauti virkistävästä terveysjuomasta!


P.S. Että piti sitten mennä istuttamaan vielä neljä uutta kesäkurpitsantainta...

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kesäisiä puutarhatunnelmia

Muistelen vielä kaikella haikeudella kuukauden takaista Suomen matkaa. Kyllä oli kivaa tavata perhettä ja ystäviä. Näillä muistoilla pärjää taas pitkän aikaa.

Kävin mm. veljeni luona Heinolassa. Hän asuu perheineen ihastuttavassa vanhassa talossa, jota muutama vuosi sitten laajennettiin peruskorjauksen yhteydessä. Heillä on todella kaunis koti, ja talon ympärillä kaunis puutarha täynnään yksityiskohtia. Nappasin muutamia kuvia itselle innoitukseksi ja toivottavasti myös teillekin!

Katsotaanpa taas kuvien kera:

Pihasaunassa lämpiää puukiuas. Vein tuomisiksi mm. mattovillasta virkatun pikkukorin. Siihen on virkattu sisään vahvikkeeksi hamppulankaa, joka antaa korille aavistuksen verran tervamaista tuoksua.

Sammakot ovat kokoontuneet suihkulähteelle lekottelemaan.


Enkelipatsas syreenin katveessa.









Huolella mietittyjä ja toteutettuja yksityiskohtia. Tällaisista Casa Vivan Emäntä vasta haaveilee.








Ankka sai päähänsä seppeleen ja pyrstönsä alle tuolin.




Yrttiruukut kiipesivät tikkaille.


Puutarhanhoito ei ole pelkkää kasvien hoitoa. Se on puutarhan sisustamista kukin ja kasvein, kivin ja koriste-esinein. Casa Vivassa aika on mennyt villiintyneen pihan ja hedelmätarhan raivaamiseen ja perusistutusten hoitamiseen, nyt on aika alkaa sisustaa sisäpihaa viihtyisäksi keitaaksi. Vähän kerrallaan. Katsotaan kesän mittaan mitä saadaan aikaan.


P.S. Tulossa kukkahattu, sillä sellainen on tarpeen kasvimaalla kyykkiessä!



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Koukuttu laukku ja harmaita hiuksia

Pintastruktuuri sopii hyvin
tälle langalle. 
Näin joitakin viikkoja sitten Helmoja ja hepeneitä -blogissa koukuttujen tiskirättien ohjeen, ja suorastaan juoksin lähikaupungin kiinakauppaan ostamaan koukkuamiskoukun. Kutsutaan sitä nyt vaikka sellaiseksi. Käytännössä se on kuin pitkä neulontapuikko, jonka päässä on virkkuukoukun koukku. Koukkuamista kutsutaan myös tunisialaiseksi virkkaukseksi, ja sillä saa aivan erinäköistä pintaa kuin neulomalla tai virkkaamalla. Se on helppo oppia ja hauskaa tehdä! Tällä ohjeella opettelin perustekniikan.

Pienen testikappaleen tehtyäni päätin kokeilla koukkuamista käsilaukun tekoon, sillä teen uniikkeja käsintehtyjä laukkuja Milmanda-tuotemerkillä. Pätkän koukuttuani purin koko hoidon ja muutin tekniikkaa: silmukan poimimisen sijasta koukkasin langan koko edellisen kerroksen riviltä. Tällä tavalla sain jännän "suomumaisen", tiiviin pinnan. Tosin reunojen suoruuden kanssa oli tekemistä, eikä se kunnolla onnistunutkaan, kuten alakuvasta näkyy. Toinen sivu on pidempi kuin toinen, ja minulla on muuten sama ongelma usein neulomustenkin kanssa.
Viistää ikävästi. 
Koska teen virkatut laukut yleensä saumattomina, eivät saumat koukutussa laukussa kauheasti ilahduta. Aaltoileva yläreuna, viisto muoto ja muutama tämän tekeleen kanssa hankittu harmaa hius saivat minut tekemään purkupäätöksen.

Koukkuamisessa en silti luovuta! Ostin jo torilta kaksipäisen pyörökoukkuamiskoukun (hui mikä sanahirviö), joten kunhan tällä hetkellä työn alla olevan virkatun laukun saan käsistä, alkaa uusi koukkuamiskokeilu.

P.S. Valkoiselle pellavahameelle tullut teeläiskä ei lähde millään.. voisikohan valmiin vaatteen värjätä...? Hmmm....


Aaltoilee ikävästi. 
Sauma näyttää siistiltä, mutta
pönöttää ikävästi.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Toukon salaattikastike Casa Vivan tapaan

Tarjoiluastiaksi sopii vaikkapa
kristallinen kermanekka. 
Sain Suomen reissulla maistaa mainiota Toukon salaattikastiketta. Pyysin ja sain sen reseptin, pistin sen tarkkaan talteen tietokoneelleni. Eräänä sunnuntaina aloin kuitenkin valmistaa lounasta niin kiireellä, etten ehtinyt kaivaa ohjetta koneelta. Niinpä tein salaattikastikkeen puoliksi ulkomuistista, puoliksi soveltaen. Näin syntyi Toukon salaattikastike Casa Vivan tapaan.

Tee salaattikastike näin:

Laita sauvasekoittimen sekoituspurnukkaan 5 kuorittua ja halkaistua valkosipulinkynttä (ota pois vihreät idut, jos niitä on). Lisää 5 kukkurallista ruokalusikallista hunajaa. Jos hunajasi on juoksevaa, lisää määrää. Lisää purnukkaan ihan tavallista perussinappia niin, että mitta-asteikko näyttää yhtä desilitraa. Nyt sössää ainekset sauvasekoittimella. Seuraavaksi lisää hyvälaatuista ruokaöljyä niin paljon, että mitta-asteikkoon kertyy aineksia 3 desilitraa. Lorauta sekaan valkoviinietikkaa. Sellainen reilu loraus. Pistä sauvasekoitin taas töihin. Sitten kannattaa maistaa vaikkapa kurkkuviipaleen kera, että haluatko kastikkeesta etikkaisemman. Etikka nimittäin leikkaa öljyistä makua.

Kastikkeesta tulee sakeaa, joten jos haluat juoksevamman kastikkeen, lisää öljyä ja etikkaa. Voit lisätä kastikkeeseen myös lempiyrttejäsi tai pippuria. Touko laittaa kastikkeeseen hunajan sijasta sokeria. Suolaa en kastikkeeseen laittanut, sillä sitä ropsautetaan aina vähän itse salaattiin.

Anna kastikkeen mehustua jääkaapissa pari päivää. Casa Vivassa se ei tosin onnistunut, sillä ensimmäinen kastikesatsi oli syöty ennen kuin se ehti täyttää 48 tuntia. Niin hyvää se oli!

Salaattikastike säilyy jääkaapissa parisen viikkoa.

P.S. Persikat on kohta syöty, ja ihan kuin posket olisivat vähän silonneet... vai olisiko se toiveajattelua?


torstai 2. heinäkuuta 2015

Pieni sisustuskori ommellen

Pieniä, sisustukseen ja pikkutavaroiden säilytykseen soveltuvia koreja voi tehdä muutenkin kuin trikookuteesta virkkaamalla. Ommellen saa aikaiseksi nätin korin parissa tuokiossa, eikä kangasta tarvita suurensuurta palaa.

Huhtikuussa Casa Vivassa piipahti ystävä Suomesta miehensä kanssa. He toivat mm. parin metrin pätkän Marimekon Matkalla Paratiisiin -kangasta (design Maija Louekari), ja sain haasteeksi tehdä siitä jotain. Tein nyt ihan ensiksi nämä kaksi pikkukoria, mutta jatkoa seuraa kunhan aivonystyrät vähän ruksuttavat ja ompelukone surraa.

Näin teet pikkukorin (tai samantien vaikka kaksi): 

Tarvitset palan päällikangasta, vuorikangasta, kiinnisilitettävää tukikangasta (käytin näissä tukevaa tukikangasta, jota käytetään mm. miestenpaitojen kauluksissa) tai itsestään kiinni tarraavaa välikangasta ja ompelulankaa.

Käytä muottina esim. lautasta piirtäessäsi pikkukorin pohjapyörylän. Piirrä lautasen ääriviiva kankaaseen ja leikkaa. Voit käyttää ensimmäistä pyörylää kaavana leikatessasi samankokoiset pyörylät vuorikankaasta ja tukikankaasta.

Nyt mittaa pyörylän ulkoreunan pituus. Ihan vaan mittanauhalla edeten vähän kerrallaan pyörylän reunaa pitkin. Pituuden voisi varmasti laskea jollain matikan kaavalla pyörylän halkaisijastakin, mutta matematiikan opinnoistani on nyt sen verran aikaa, etten moisia kaavoja enää muista. Huom! pyörylän ulkomitta on yllättävän paljon, tässäkin korissa 47 cm. Muottina käytin leipälautasta.

Leikkaa nyt kankaista saamasi senttimäärän pituinen kaistale + 2 cm saumavarat. Kaistaleen korkeuden päätät sinä itse, mutta lisää ainakin sentin saumavara + taittovaraa. Kuvien koreissa kaistaleen korkeus on noin 18 cm.

Kiinnitä tukikangas päällikankaaseen silittämällä. Tässä vaiheessa kannattaa vielä testata, että kangaskaistale on samanpituinen kuin pyörylän ulkomitta. Siitä vaan yhdellä neulalla alku kiinni, ja hiljalleen hivutat kangaskaistaletta pitkin pyörylän ulkoreunaa.

Ompele päällikankaan ja vuorikankaan sivusaumat.

Seuraavaksi tarvitaan sorminäppäryyttä: Neulaa päällikangas kiinni päällikangas- ja vuorikangaspyörylöihin. Katso, että ne tulevat oikeaan järjestykseen: päällikangaspyörylä päällikankaan puolelle ja vuorikangas vuorikankaan puolelle. Sen jälkeen neulaa vuorikangas kiinni pyörylään, poista neulat päällikankaan puolelta. Jos hyvin käy, ovat kangaskaistaleet just pyörylään sopivan kokoisia. Jos ne ovat liian leveitä, voit vielä kaventaa niitä sivusaumasta. Jos ne ovat liian kapeita, irrottele neulat ja leikkaa pyörylää vähän pienemmäksi.

Nyt sinulla on kutakuinkin kuvan näköinen tötsä. Ompele suoraa ommelta pyörylän reunaan. Sen jälkeen huolittele reuna siksakilla tms. ompeleella. Jotkut leikkaisivat pyörylään lovet, jotta se taittuisi nätimmin, mutta minulla ei ole ollut tapana tehdä niin. Huolittele myös yläreunat siksakilla, päällikangas ja vuorikangas erikseen.

Seuraavaksi käännä päällikangas vuorikankaan päälle niin että kori saa muotonsa. Käännä yläreunat noin 1 cm sisäänpäin ja neulaa kiinni. Näissä koreissa käänsin reunoja niin, että päällikangas pilkottaa vuoren alta. Makuasia, miten haluaa tehdä.

Ompele suoraa ommelta taitoksen reunaan. Tiedätkös mitä? Pikkukori on nyt valmis!



Mitäs näihin nyt sitten laitetaan? No laitetaan vaikka lautasliinoja ja Suomesta tuotuja salmiakkeja. Ups. Niille tarvitsisikin isomman korin, vain osa mahtui tähän.

Tukikankaan pitäisi kestää hienopesu 40 asteessa. Se antaa koreille ihan oman jämäkkyyden, eivätkä ne lerpota yhtään. Tukikankaalla on myös se etu, ettei voimakkaan värinen vuorikangas kuulla päällikankaan vaaleista kohdista läpi.


P.S. Koukuttu kesäkassi olikin varsinainen murheenkryyni. Vilautan sitä tuonnempana, ennen kuin ryhdyn tod.näk. purkutöihin.

Katso tästä lisää ompeluvinkkejä: ovistoppari, lankalootat, pussiroskis ja toilettilaukku!