Lehtiselleri-perunasosekeitto

Saimme toissatalvena eräältä naapurilta lehtisellerin juurakon, ja olemme siitä napsineet vihreitä lehtiä salaattia maustamaan. Nyt kasvi on siementänyt ja levinnyt hurjaa vauhtia, joten sille piti kehittää lisää käyttöä. Siitä idea lehtiselleri-perunasosekeittoon. Leipägrillissä tehtyjen juustosandwichien kera keitosta saa täyttävän, mutta silti kevyen lounaan, sellaisenaan se käy hyvin alkukeitoksi.

Lehtiselleri-perunasosekeitto (3-4 annosta)

500 g perunoita
tusinan verran lehtisellerin varsia lehtineen
1 pieni sipuli
½ dl jyväpastaa
vajaa 1 l vettä
nokare voita
1 tl suolaa
valkopippuria maun mukaan
½ dl maitoa tai kevytkermaa

Kuori ja silppua sipuli ja kuullota se kattilassa voinokareessa. Lisää kuoritut ja viipaloidut perunat, pyörittele hetki. Lisää kiehautettu vesi. Itse kiehautan veden aina vedenkeittimessä, se nopeuttaa ruuanvalmistusta. Lisää suola, pasta ja huuhdotut sellerinlehdet. Keitä kymmenisen minuuttia ja anna sen jälkeen jäähtyä kymmenisen minuuttia. Valmista sillä välin esim. sandwichit.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Mausta valkopippurilla, lisää reilu loraus maitoa ja tarjoile.

Lehtisellerin voi korvata varsi- tai mukulasellerillä, mutta maku ei välttämättä ole niin voimakas. Varoitus: selleriin voi tulla himo!

P.S. Viikko sitten leivoin helppoja sitruuna-kookoskeksejä ja kanelikeksejä. Tänään aion kehitellä samaan perustaikinaan jotain uutta makua, mutta mitä...?


Vilkaise näitäkin: 

Pihvitomaattikastike mustekalalle tai ihan vaan kalalle








Juopot päärynät eli Pêras bebadas Casa Vivan tapaan










Mitä kaikkea voi tehdä Pariisi-aiheisesta kankaasta? Katso tästä!

Huivike Zandrasta

Vilautin keväällä huivikkeeksi ristimääni pikkuhuivia (katso tästä!), jonka neuloin Espanjan turneen aikana kahdesta kerällisestä Zandra-lankaa. Tässä hiukan tarkemmat ohjeet huiviin. Kannattaa lukea reunojen ohje läpi ennen kuin alkaa tekemään.

Huivike

Luo  3,5 mm puikoille (tai käsialan mukaan) 40 silmukkaa. Neulo 3 krs ainaoikeinneuletta. Aloita sen jälkeen ruutuneule: neulo 4 edestakaista kerrosta 5 oikein, 5 nurin. Sen jälkeen neulo 4 edestakaista kerrosta 5 nurin, 5 oikein. Jatka tätä rataa vuorotellen oikeista ja nurjista silmukoista muodostuvia ruutuja, kunnes lankaa on jäljellä pienehkö nysä. Neulo sitten lopetuspäähän 3 krs ainaoikeinneuletta ja päättele.

Lopuksi asettele huivikkeen päät päällekkäin ja kiinnitä ne 3-4 napilla. Napinreikiä ei tarvita, sillä huivike sujautetaan pään yli.

Tämä on nyt vähän sumea selfie,
otettu kädet ojossa, kun puolentoista kilon
 kameraa ei millään kepillä pidellä. 

Tämän huivikkeen leveys on 18,5 cm ja pituutta tuli kahdesta kerästä noin 89 cm.

Aika helppoa!

Neulo molemmat reunat näin: 

Joka kerroksen ensimmäinen silmukka nostetaan takareunastaan puikolle. Joka kerroksen viimeinen silmukka neulotaan nurin. Tällä tavalla reunaan muodostuu siisti "kanava".

Neulo reunasilmukan jälkeen 4 silmukkaa oikein takareunoistaan, joka kerroksella. Näin saat, rullautumattoman ainaoikeinreunan, joka hiukan poikkeaa varsinaisesta mallineuleesta. Ettei käy liian yksitoikkoiseksi.

Tämän reunojen huolittelutavan minulle opetti kahden kummilapseni meksikolainen isoäiti Mague.

P.S. Käväisin eilen Portossa, ja mukaan lähti villaisia sukkalankoja ja villakankaita. Ja löysin metroa lähellä olevan ompelukonekorjaamon, jipii!

Nämäkin on tehty Zandrasta: 




Tosipitkät säärystimet

Pienen puutuolin suuri muodonmuutos

Vanha tuoli,
kauniit piirteet.

Kaunispiirteinen vanha tuoli, mutta autsh! niin rumassa kunnossa. Mitä sellaisella tehdään? No, kunnostetaan kotikonstein. Uudistetaan ja päästetään kauniit piirteet oikeuksiinsa. Hiotaan, maalataan ja päällystetään. Ei mikään mahdottoman vaikea nakki. Yhtenä päivänä kävin käsiksi työhön.

Ihan ensiksi irrotin istuinosan ja aloin hioa tuolin runkoa, ensin Black&Deckerin Mousella, sitten käsin hiomapaperilla. Siinä oli aika kova työ, sillä tuolissa oli melko tiukkaan uponnut petsipinta, joka ei tahtonut antaa hiekkapaperille periksi. Lisäksi puuaines on kovaa, tummaa puuta, joka muuten on kestänyt vuosikymmenet kostumatta tai saamatta toukkia, mikä on aika harvinaista täällä.

Hionnan ja pesun jälkeen.

Sen verran sain lopulta raaputettua pintaa, että arvelin tavallisen maalin tarttuvan siihen. En malttanut lähteä ostamaan pohjamaalia. Maalasin pestyn ja kuivuneen rungon hiukan valkoisesta poistaittuvalla maalilla, samalla, jolla maalasin ompeluhuoneen hyllykön (katso tästä!). Ensimmäistä kerrosta sutiessa mietin, että mahtaako hommasta tulla yhtään mitään, sillä maali ei meinannut tarttua kiinni, vaan suti vain liukui puun pinnalla. Toisella kerroksella tarttui jo vähän paremmin, ja kolmannella vedolla tumma puu jäi jo peittoon. Maalasin pehmeällä sudilla ja päätin, että siveltimenvedot saavat kyllä näkyä. Käsin se on maalattu, ei millään ruiskulla räiskitty.

Vinkki: maalia ei kannata ohentaa, koska silloin se lähtee vielä herkemmin valumaan. Saatuasi kerroksen maalattua jää vielä vähäksi aikaa passiin ja kuivaa siveltimellä valumaan lähtevät maalinorot.

Aikansa palvelleet pehmusteet.

Maalauskerrosten kuivuessa kävin istuinosan kimppuun. Vanha, kauhtunut ja likainen gobeliinikangas lähti ruuvimeisselin avulla repimällä irti. Alta paljastui kulahtanut villastrasselipehmuste ja vähän olkea.

Uutta vanhan tilalle. Vanu ulottuu
vähän puureunan yli. 

Pehmusteiden alta paljastui terve puukehikko ja rautalankaristikko. Niille ei tarvinnut tehdä mitään, irrottelin vaan ne naulat, jotka lähti suht helpolla irti.

Olisin halunnut pehmustaa istuimen oljella, mutta Isäntä sanoi kirppujen viihtyvän siinä. Pehmustin istuimen siis kahdella vanulevyllä, ja päälliseksi valitsimme kesällä Eurokankaasta ostamani ruutukankaan (katso Suomi-ostokset tästä!), jonka leikkasin mittojen mukaan ja siksakkasin reunat. Isäntä naputteli kangasta pikkunauloilla kiinni, ja totesimme heti, ettei vanu riitä pehmusteeksi. Keskelle istuinta jäi monttu.

Strasselisotkua.

Eikun strasselia hakemaan läheiseen rautakauppaan. Iso pussillinen sotkulankaa maksoi kolmisen euroa. Tungin strasselia vanulevyjen ja rautalankaristikon väliin ja yritin siloitella pahimmat muhkurat. Lopuksi istuinosan alle kiinnitettiin pienillä nauloilla ohut vuorikangas siistimään istuimen ja pitämään strasselisisälmykset paikoillaan.

Takaoikealla vintiltä löytynyt lipasto,

jonka Isäntä kunnosti.

Totta puhuen tällä tuolilla ei ole tarkoituskaan istua. Se on makuuhuoneessa vaatteiden viikkaamista varten yöksi. Ero entiseen verrattuna on aika suuri, vai mitä? Jälkiviisaana näen nyt, että kangas olisi pitänyt laittaa toisinpäin, sillä nyt toisella puoliskolla on tummemmat ruudut. Ehkä kuitenkin teen tälle vielä pienen irtopäällisen. Sellaisen helmallisen. Ja tuohon selkänojaan tekisi mieli maalata pieni ruusu... jos vain osaisin.

Näitä tuoleja olisi vielä viisi lisää... ja pihakatoksen alla samaa sarjaa oleva pöytä, jonka pöytälevy on kosteudesta käpristynyt. Ensi kesänä tehdään sillekin jotain, jollei jo aiemmin.

P.S. Vaikka huonekalujen kunnostus onnistuu näköjään amatööriltäkin, kannattaa arvokalusteiden restaurointi antaa ammattilaisten tehtäväksi.

Vilkaise myös muita puuhailuja:




Pihan perällä lojuneista tikkaista
saatiin kaksi pyyhetelinettä










Pikaehostus vaarin vanhalle peililipastolle












Vinkkejä flunssan välttelyyn

Äkilliseen keksinälkään: sitruuna-kookoskeksit

Vasemmalla kanelikeksejä, oikealla sitruuna-kookoskeksejä.

Tekee mieli keksiä, mutta ei jaksaisi alkaa sotkemaan, sekoittamaan ja vatkaamaan taikinaa? Puhumattakaan siitä, että pitäisi kaulia tai pursotella tai pyöritellä palleroita? Ei hätää. Casa Vivan suussa sulavat sitruuna-kookoskeksit ovat ratkaisu äkilliseen keksinälkään. Ne on äkkiä tehty ja melkein yhtä äkkiä syöty. Vaivattomuudessaan ne vetävät vertoja perinteisille kauralastuille.

Nokareet leviävät jo ennen paistamista. 

Ai ei satu olemaan nyt sitruunaa ja kaapissa hilloutuneet kookoshiutaleetkin näyttävät vähän kulahtaneilta? Ei hätää. Lopussa paljastan toisen tavan maustaa keksit. Lisää makuyhdistelmiä kehitellään kunhan ehditään.

Sitruuna-kookoskeksit (n. 24 kpl)

100 g juoksevaa margariinia
1,25 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
hiukan vajaa 2 tl leivinjauhetta
3 rkl (aika kukkurallista) kookoshiutaleita
1 ison tai 2 pienen sitruunan raastettu kuori

Mittaa margariini taikinakulhoon. Lisää sokeri ja sekoita esim. lusikalla. Lisää muna ja sekoita se seokseen. Lisää seokseen pestyn sitruunan/sitruunoiden raastettu kuori. Mehun voit säästää muuhun. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kookoshiutaleet, lisää seokseen ja sekoita tasaiseksi. Vältä vaivaamasta.

Pudottele taikinasta leivinpaperilla vuoratulle pellille lusikalla nokareita. Käytä tarvittaessa apuna pikkulusikkaa. Laita nokareet väljästi, sillä ne leviävät aika reippaasti.

Paista 200 asteessa 6-7 minuuttia, kunnes keksit alkavat saada hiukan väriä reunoilleen. Vedä leivinpaperi kekseineen pois pelliltä ja anna jäähtyä rauhassa. Tai no, saa pienet maistiaiset sentään ottaa.

Vaihtoehtomakuna kaneli-inkivääri: sitruunankuoren ja kookoshiutaleiden sijasta sekoita jauhoihin 2 tl jauhettua kanelia ja ½ tl inkivääriä. Muutoin aivan sama taikina ja samat paistoparametrit.

P.S. Isäntä naputteli juuri viimeiset naulat maalaamani vanhan tuolin istuinpäälliseen. Ensi viikolla katsotaan millainen tuolista tuli ja miten se uudistettiin.

Pieniä poimintoja arjesta

Casa Vivassa tehdään muutakin kuin neulotaan sukkia. Tässä kuviin ja kuvateksteihin koottuna pieniä poimintoja arjestamme maatilalla Portugalissa

Vein yhtenä päivänä yhden naapurin possulle pussillisen perunankuoria ja muita vihannesperkeitä. Naapuri antoi minulle muutaman xuxu-hedelmän (laus. chuchu). Ei yhtään hassumpi vaihtokauppa!

Xuxuja laitetaan keittoihin tai perunan ohella muussiin. Muussista tulee mielestäni hiukan kuohkeampaa kuin pelkästä perunasta tehtynä, mutta maussa eroa ei huomaa.

Yhden piikikkään xuxun kävin istuttamassa hedelmätarhalle kameliapuun viereen. Köynnösmäinen kasvi saa sitten kiivetä pitkin puuta, ja hedelmät keräämme maasta kun ne ovat valmiita. Sitten joskus ensi vuonna ehkä.







Talon vieressä olevalta pellolta niitettiin maissi viime viikolla. Hyökkäsin sinne heti puimurin kaikottua seuraavaan kohteeseen ja keräsin muutaman säkillisen puimurin pudottamia maissintähkiä. Kolme säkillistä vein edellä mainitulle naapurille, joka ei silmäleikkauksen vuoksi päässyt itse mukaan talkoisiin. Seuraavana päivänä hän toi meille kassillisen vihanneksia, ja sunnuntaina oli portinripaan ripustettu pieni pussillinen itse kasvatetun possun lihaa. Tällaista on vaihtotalous!

Maissi menee kanojen ruuaksi. Verholehdet pitää ensin repiä irti, sen jälkeen tähkät saavat kuivua auringossa ainakin pari, kolme viikkoa. Sitten jyvät irrotetaan käsin hiertämällä. Meidän kanojen talvieineet (ruohon lisäksi) ovat tässä. Koiratkin rouskuttavat maissia mielellään, ja tämän hetken "kuumin" lelu niillä on muhkea maissintähkä.

Kävin lähikaupungin lankakaupassa, missä uusi omistaja myy vanhaa varastoa suorastaan edulliseen hintaan. Ostin viisi kerää mohairlankaa (75 % mohair, 24 % villa, 2 % polyamidi - näin mohairpitoista lankaa ei taideta ainakaan täällä päin enää tehdä) ja kolme isoa vyyhtiä ohutta valkoista villalankaa. Mohairista on jo aloitettu ison huivin neulominen alati palelevalle Anopille. Valkoisen villan värjään eukalyptuksenlehdillä ja neulon hiljalleen shaalin.

Ai niin, ja langat maksoivat yhteensä alle 20 euroa. Harkitsen ankaraa hamstrausta.



Tein keväällä koukkusiiliksi nimeämäni säilytyspurkin virkkuukoukuille (katso tästä!). Lupasin kertoa myöhemmin ovatko koukut pysyneet koossa. Tässä tänään yllättäen napattu kuva. Pari koukkua on jossain käytössä, mutta kyllä tämä kapistus on ollut kätevä, kun löydän heti hakemani kokoisen koukun. Rahkapurkkiin liimattu kangaskin on pysynyt paikoillaan, ainoastaan kumisesta kuumavesipullosta leikattuun päälliseen raapustetut kokonumerot alkavat haalistua. No, nehän saa kirjoitettua uudelleen.

Taustalla toisen naapurin tuomia kukkia. Hänen puutarhansa kukoistaa hiukka enemmän kuin meidän. Vastalahjaksi hän saa kotitekoisia pipareita, sillä kehittelen nyt taikinaa, jota ei tarvitse vatkata eikä kaulia eikä pursotella eikä mitään muutakaan työlästä. Sen kun sotkee ainekset sekaisin ja tipauttelee taikinaa pellille. Katsotaan lähipäivinä onnistuinko kokeilussani.

Naapurin puutarhassa kukkivat nyt daaliat, krysanteemit ja muutamat muut kauniit kukat. Hänellä on valtavasti myös ruusuja. Ruusujen lisääminenhän tapahtuu täällä siten, että leikataan ruusupuskasta oksa, tökätään se maahan ja pidetään se kosteana. Se lähtee siitä juurtumaan ja kasvamaan. Hortensian kanssa tehdään sama juttu. Kokeillaanpa sitä myös krysanteemin kanssa, sillä naapuri sanoi leikkaavansa kaikki ennen lähtöään talveksi muualle, ja lupasi antaa minulle muutaman oksan.

Taidanpa neuloa hänelle talvilahjaksi sukat...









P.S. Tällaisia nämä auringonlaskut täällä ovat joskus...












Muita puuhailuja: 

Pyykkipojille kori mattovillasta (katso tästä!)







Värjäyskokeiluja (katso tästä!)






Vähän tuhdimpi pannukakku (katso tästä!)

Nypyt sukkiin - ihan tarkoituksella

Sain keväällä Suomi-tuliaisina pussillisen Oulunkylän Lankamaailmasta ostettuja lankoja. Kohta ne on käytetty. Viimeksi sain valmiiksi nilkkasukat, joissa on koristeena nyppyjä ja pykäreunus. Inhoan nimittäin resorin neulomista, ja pykäreunus on hyvä konsti välttyä siltä.

Lankana näissä kauniin sinisissä sukissa on Safirgarn, joka on 100 % pehmoista villaa. Eikä muuten kutittanut kuvaushetkellä edes minun jalkojen herkkää hipiää. Sinistä lankaa oli kaksi kerää, ja tarkkaan ne käytin, vain 5 g jäi yli. Sukat on neulottu 44 silmukalla ja ne ovat kokoa 38.

Eräs lukija kysyi taannoin miten nypyt syntyvät, joten tässä ohje kuvien kera. Mutta katsotaan ensin se pykäreunus, sillä aloitteleville neulojille sekin voi olla uusi juttu.

Pykäreunus

Luo silmukat ja neulo sileää neuletta 9 kerrosta. Seuraavalla kerroksella neulo 1 silmukka, ota langankierto puikolle, neulo 2 seuraavaa silmukkaa yhteen. Jatka samaa rataa kerroksen loppuun. Jos silmukat eivät mene tasan, lisää 1 silmukka, jonka parin kerroksen kuluttua voit kaventaa pois kuleksimasta.

Jatka sileää neuletta 10 kerrosta ennen mahdollisen kuvion - kuten nyppyjen - aloittamista. Sukan valmistuttua reunus käännetään kaksinkerroin ja ommellaan löyhästi.


Nyppy

Neulo nyppy haluamaasi kohtaan siten, että neulot yhteen silmukkaan lisäsilmukoita vuorotellen silmukan etu- ja takareunoista, niin että saat yhteensä 4 silmukkaa.

Siirrä silmukat sen jälkeen vasemmalle puikolle ja neulo ne oikein. Lanka kulkee silmukoiden takana, työtä ei tarvitse siis kääntää.

Siirrä silmukat uudelleen vasemmalle puikolle ja neulo ne oikein.


Siirrä silmukat jälleen vasemmalle puikolle ja nyt päättele 3 silmukkaa ylivetokavennuksin (neulo 2 silmukkaa, nosta ensimmäinen toisen yli, neulo 1 silmukka, nosta edellinen toisen yli jne.). Saat kuvan näköisen pötkylän.

Nyt jatka neulomista normaaliin tapaan. Seuraavalla kerroksella neulo nypyn vierussilmukat tiiviisti, niin nyppy asettuu paikoilleen.


Neulo nyppyjä kokonainen rykelmä! Vierekkäisten nyppyjen väliin yksi silmukka, ja nyppykerrosten väliin yksi kerros sileää neuletta. Näin ne asettuvat nätisti vieretysten.

Itse laitoin nypyt yksinkertaisen pitsineuleen sisäpuolelle. Hyvin voi käyttää myös palmikoita. Tai helmineuletta. Helmineuleessa on jotain supernaisellista!

Kantapäähän kokeilin näissä sukissa vahvistettua kantapäätä vähän eri tavalla. Normaalilla tavallahan siihen tulee tavallaan pystyraidat. Näissä sukissa vaihtelin nostettujen ja neulottujen silmukoiden järjestystä joka kerroksella, joten ne muodostivat tavallaan ristikkäisen kuvion. Ihan kiva. Ja vahvistus jatkuu kantapään alle.

Tällaiset niistä tuli. Mitäs näillä sitten tehdään...? Lahjaksi vai itselle...? Ristin nämä sukat muuten Lemmikeiksi. Nimi tulee tietenkin väristä.

P.S. Jos joku lukija kaipaa yksinkertaista pitsineuleen ohjetta, niin tulossa on, kunhan saan punaisen pitsineuletakin valmiiksi. Siinä voi tosin tovi vierähtää, sillä lanka on hirveän ohutta, ja pitsineuleen jälkeisen sileän osuuden neulominen on aika puuduttavaa. Suorastaan kyllästyttävää.





Mitä muuta meillä on tehty? 


Viime viikolla opeteltiin palmikoiden tekoa lohisukilla.











Tällaista jälkeä voi saada vain koukkuamalla. Koukuttu Milmanda-laukku.

Lisää laukkuja löytyy Galleria Milmandasta.











On meillä vähän tuunattukin: mm. puluilta pelastettu pikkupöytä.

Lohi ui sukkiin: palmikkosukat Rose Mohairista

Äidiltä keväällä saamani lankapaketin (katso tästä) "tuhoaminen" jatkuu. Lohenväriselle langalle piti hetken aikaa miettiä sopivaa mallia, kunnes päädyin tekemään yksiväriset palmikkosukat. No, lanka loppui vähän kesken, joten jatkoin sitä kärjissä, toisessa sukassa turkoosilla ja toisessa mintunvihreällä, ettei elämä kävisi yksitoikkoiseksi.

Sukat on neulottu kaksinkertaisella Rose Mohair -langalla 4 x 10 silmukalla ja n. 5 mm puikoilla. Lankaa kului 100 g + kärjet, varsilla on pituutta 23 cm ja jalan koko 38. Alkuun muutama sentti 2o2 joustinta, sen jälkeen alkaa palmikko, joka jatkuu kantalapun aloitukseen asti. Ja kun yksi lukija kysyi kerran palmikon ohjetta, niin tässäpä se tulee kuvien kera.

Näin neulotaan palmikko: 

Jatka resorin jälkeen sileällä neuleella, mutta jatka tulevan palmikon molemmin puolin kahdella nurjalla silmukalla. Palmikon leveys on 3 + 3 silmukkaa, joten neulo yhteen kohtaan 2 nurin, 6 oikein, 2 nurin. Voit tehdä palmikon joko etupuolelle ja jatkaa vaikka kärkikavennuksiin asti, tai ulkosivulle. Jos teet sen ulkosivulle, niin huomioi toista sukkaa tehdessäsi, että palmikko tulee vastakkaiselle puolelle.

Kun olet neulonut resorin jälkeen 5 kerrosta, neulo palmikkoa varten 2 nurin ja nosta 3 silmukkaa apupuikolle työn etupuolelle.



Neulo sukkapuikolla, apupuikon takapuolella, olevat seuraavat 3 silmukkaa oikein.

Nosta apupuikolla olevat 3 silmukkaa takaisin sukkapuikolle ja neulo ne oikein. Nyt sinulla on 3 + 3 silmukkaa ristissä.

Neulo puikolla olevat seuraavat 2 silmukkaa nurin.

Neulo puikon silmukat loppuun. Nyt näyttää tältä. Huomaa, että nurjat silmukat jatkuvat suoraan resorin nurjista silmukoista. Tulee siistimpi silleen.

Jatka sileää neulosta 6 kerrosta, neuloen aina palmikon molemmin puolin nurjat silmukat. Niiden avulla palmikko nousee esiin ja erottuu paremmin sileästä neuleesta.









6 kerroksen jälkeen neulo silmukat uudelleen ristiin apupuikon avulla. Nosta silmukat apupuikolle aina työn etupuolelle.

Nyt alkaa palmikko hahmottua.








Ja sukathan niistä tuli! Tätä peruspalmikkoa voi tietenkin käyttää myös pipoihin, lapasiin, kaulaliinoihin, puseroihin... niin ja säärystimiin. Huomaa, että palmikkoon kuluu lankaa enemmän kuin sileään neuleeseen. Sen huomaa vaikkapa palmikkoisen villapuseron painossa. Vastaavasti se kyllä lämmittääkin enemmän.

P.S. Paksusta langasta ja paksuilla puikoilla joululahjasukat valmistuvat varmasti ennen joulua. Varsinkin jos aloittaa ajoissa.




Kutkuttaako puikkosormia? Vilkaise näitäkin: 



Lämmin jättishaali 












Kevyt keeppi










Neulomisenergiaa nougatkonvehdeista

Muheva viikunapiiras

Taikina saa unissa hiukan väriä.
Vesi nousee kielelle jo katsellessa!

Casa Vivan ainukainen viikunapuu putkautteli roppakaupalla hedelmiä tänä kesänä. Kahdesti tein niistä hilloa hunajan kanssa (en tiedä onko se hyvä yhdistelmä, maistellaan joku päivä), niitä on syöty tuoreeltaan ja jälkiruokana, muun muassa piiraissa sekä omenoiden kanssa että ilman. Ja on muuten herkullista!

Alkuperäistä pohjataikinan ohjetta muokkasin vähän, ja pohjasta tuli supermuheva. Makua antaa ruisjauho, jonka ansiosta tämä piiras tuntuu jopa terveelliseltä. Ohje on peräisin K-ruoka -sivustolta ja alun perin se on tarkoitettu raparperiruukkujen tekoon. Täytteeksi käy kuitenkin melkein mikä vaan kosteahko hedelmä, marja tai hillo, sillä pohja pitää kuosinsa vettymättä. Kannattaa pistää ohje talteen!

Muheva viikunapiiras

Matala, laakea vuoka. Pinnalle vähän kanelia ja voinokareita.

Pohja:
150 g juoksevaa leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
10-20 (riippuu koosta) kypsähköä viikunaa
(2-3 omenaa)
kanelia
voinokareita

Vatkaa rasva ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita loput kuivat aineet keskenään, lisää taikinaan. Siirrä taikina kylmään tai jollei aika riitä, painele se heti jauhotetuin käsin tai lusikan avulla voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Taikina on aika löysää, ripottele päälle jauhoja jotta se on helpompi levittää vuokaan.

Pese ja paloittele viikunat lohkoiksi. Kuori ja viipaloi omenat, jos laitat niitäkin. Levitä hedelmät piirastaikinan päälle, ripottele päälle kanelia ja laita muutama nokare voita.

Paista piirasta 200 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes taikina alkaa saada väriä. Anna jäähtyä hetken aikaa. Tarjoile piiras kermavaahdon, vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Koita olla syömättä kaikkea kerralla, jotta jää vähän seuraavallekin päivälle.

P.S. Viikunakausi alkaa olla lopuillaan. Seuraavaksi odotellaan mandariinien ja appelsiinien kypsymistä. Niin ja kiivien!

Näitkö jo nämä? 



Sallittu hedelmä - ihana viikuna












Piri piri eli chili

Himoittavan hyvä passionhedelmäpiiras